Kesällä kerran Kreetalla osa 3


Lähdimme katsomaan 3000 vuotta vanhaa oliivipuuta melko lähellä asuinpaikkaamme. En osannut yhtään edes kuvitella millainen puu voisi olla ja tuntui hurjalta ajatella että se oli seissyt siinä tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Puun ympäristöä ei ollut mitenkään rajoitettu pois kulkemiselta, ja ryömin katsomaan miltä sen sisustat näyttävät. Puu oli  ikäänsä nähden melko pieni, mutta paksuutta siltä löytyi useita metrejä. Iästään huolimatta se teki edelleen oliiveja! Todella ihmeellinen paikka.







Oliivipuun yhteyteen oli rakennettu museo joka kertoi oliiviöljyn historiaa Kreetalla. Tutustuimme siihen melko pikaisesti sillä kaikilla oli jo nälkä. Söimme mahat täyteen salaattia ja thakoseja viiniköynnösten varjossa, ja jatkettiin sitten matkaa kohti seuraavaa nähtävyyttä.







Kiemurtelimme taas vuorenrinnettä ylös upealle näköalapaikalle. Missään ei näkynyt ketään muita ja saimme aivan rauhassa taivaltaa pienen kävelymatkan satoja vuosia sitten rakennetulle luolakirkolle. Kirkko oli edelleen messukäytössä, ja pääsimme sisälle muutaman euron pääsymaksulla. Rahastaja valvoi myös että olimme pukeutuneet oikein.

Näköalatasanteen lämmöstä oli hienoa pujahtaa sisälle viileään luolaan. Vesi tippui katosta ja oli mukavan hämärää. Kiertelimme eri kammioissa ja nautiskelimme hiljaisuudesta. Ilmeisesti kohde ei ollut turistien suosiossa.





Hartaan hiljaisuuden jälkeen oli päivän viimeisen etapin vuoro, eli Cretan Brewery -vierailu aivan meidän huvilan takana. Pääsimme neljän euron hintaan juomaan neljän oluen maistelumenuun, jonka yhteydessä tarjoilija aina kertoi kuinka mikäkin olut oli valmistettu ja mitä ominaisuuksia siitä löytyi. Meidän oluthifistelijät nauttivat selvästi.

Oli aika palata keitaan ääreen ja lepäämään päivän rasituksista. Lepäilimme kahdeksaan saakka ja tallustimme sitten tavernalle syömään viimeisen kerran tälle reissulle. Pöytä notkui ruuista ja juomista ja kävimme monta hauskaa keskustelua vuokraajamme, kokin ja tavernanpitäjän kanssa. Ilta meni aivan liian nopeasti ja söimme taas aivan liikaa. Paluumatkalla ihastelimme tähtitaivasta ja makoilin taas kauan altaan ääressä katsellen lepakoiden lentoa.









Oli aika sanoa hyvästit erämaalle ja palata takaisin turistihulinan ääreen. Vietimme reissun kaksi viimeistä yötä Sunrise hotellissa all inclusive -pöytien ääressä. Sanoimme hyvästit appelsiinipuille, viileälle vuokratalollemme, pääskysille ja tietenkin myös vuokraajillemme, jotka lupasivat tuoda 3 litraa oliiviöljyä matkamuistoksi ennen lähtöämme. 

Sunrise hotel sijaitsee aivan Plataniaksen keskustassa rinteen puolella pääkadusta katsottuna. Se on varsin pieni hotelli muutamalla kymmenellä huoneistolla ja kivan kokoisella altaalla. Huoneet oli vasta remontoitu ja todella siistit. Onnistuimme vielä saamaan alakerroksen huoneen aivan altaan vierestä, joten pääsimme suoraan aidan yli hakemaan ruokaa ja juomaa, ja tietenkin myös uimaan. Ruoka oli paikallista ja erinomaisen hyvää.

Plataniaksessa lähinnä oleskelimme hotellilla ja teimme muutaman kierroksen kaupungilla ja rannalla. Teki mieli lukea kirjaa ja levätä, ja oli hieman hankalaa tottua ihmishulinaan. 


Seuraavana aamuna lähdimme Tomin kanssa aamulenkille toiveena bongata kilpikonnia. Reissukaverimme olivat nähneet niitä muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa pienessä joessa ja suuntasimme sinne kovaa vauhtia lämpenevässä aamussa. Kilppareita ei valitettavasti nähty, mutta kuuden kilometrin hellejuoksun jälkeen oli ihana pulahtaa suihkun kautta altaaseen ja hakea iso jätski. Ei ainakaan laihtumaan pääse!

Lähdimme paikallisten suosimalle rannalle uimaan ja snorklaamaan, ja siitä touhusta oli vaikea saada tarpeekseen. Nähtiin merisiilejä, merivuokkoja, merimakkaroita ja tietenkin erilaisia kaloja ja rapuja. Vesi oli ihanan lämmintä. Pitkällisen polskuttelun jälkeen palasimme hotellille syömään ja istuimme iltaa odotellan luvattua oliiviöljylastia. Edessä oli vielä matkalaukun pakkaaminen ja grammojen viilaus.




Sunnuntaina reissuseurueemme heitti meidät Hanian kentälle odottelemaan lennon lähtemistä. He itse palasivat vielä takaisin Sunrise hotelliin reiluksi viikoksi ja jatkoivat siitä seuraavaan vuoristovillaan. Olisin mieluusti tehnyt samalla lailla. Kreeta jäi kyllä vahvasti mieleeni ystävällisenä, luonnonkauniina, lämpimänä, alkuperäisenä ja maistuvana. Tiedän että tämä ei ollut viimeinen reissu näissä maisemissa! Haluan vielä kiittää meidän reissuseuruetta jotka ottivat meidät (kaiken uhallakin) mukaan matkallensa ja kierrättivät toinen toistaan hienommissa paikoissa. Ja jaksoivat vastailla kysymyksiin, kertoa ja selittää. Kiitos!

Lähetä kommentti

Instagram

Luontoloinen. Theme by BD.