Kesällä kerran Kreetalla osa 2



Matkalle sattui yksi hieman pilvisempi päivä, mikä tarkoitti että oli hieman viileämpää ja mukavampi liikkua. Hyödynsimme tämän lähtemällä kierrokselle Haniaan. Vierailimme vanhasssa satamassa etsimässä geokätköä (ei löydetty, oli melko haastavassa paikassa), söimme satamaravintolassa hortaa, tsatsikia, bourekia, täytettyjä vihanneksia ja jälkiruuaksi hillottuja hedelmiä ja jogurttia.














Iltapäivällä oli ihana palata takaisin huvilalle paikallisen leipomon tuotteita kassissa ja vain löhöillä loppupäivä altaan ympäristössä frappeja juoden. Aurinkokin löytyi pilvien takaa. 

Seuraavana päivänä vietettiin koko päivä huvilalla. Kävimme Tomin kanssa aamulenkillä viihdyttämässä paikallisia (kreikkalaiset eivät kuulemma juokse) ja saimmekin kuulla tästä lenkistä melkoista vitsailua erityisesti tavernanomistajien suunnalta. Juostessa tuli todella lämmin vaikka yritimme lähteä liikkelle ajoissa, ja viiden kilometrin pyrähdys läheiseen kylään tuntui juuri sopivalta. Suihkun kautta altaaseen ja aamupalalle!




Päivä kului taas lueskellen, uiden, syöden, paikallisten kukkojen äänenavauksia kuunnellen ja välillä puutarhassa samoillen. Oli kertakaikkisen rento fiilis. Ostin Haniasta sukellustarvikeliikkeestä snorklaussetin, ja täytyihän sen käyttöä harjoitella uima-altaassa seuraavan päivän rantareissua ajatellen. Jotenkin olen onnistunut tähän saakka välttymään snorklailutouhuilta ja olin aivan innoissani siitä. Räpylät menevät kyllä seuraavaksi hankintalistalle. 

Rennon löhöilypäivän jälkeen suuntasimme taas tien päälle ja kohti Libyanmerta ja Elafonis-nimistä upeaa hiekkarantaa. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan vuoristomaisemia ja sain taas käydä keskusteluita itseni kanssa tien kiemurrellessa jyrkillä vuorenrinteillä. Korkeanpaikankammo ei ole hirveän kiva seuralainen mutta siitäkin selviää. 




Perillä Elafoniksessa meinasi loppua sanat kesken. Oikea paratiisiranta! Paikka oli aivan valtavan suuri ja vaikka siellä oli paljon ihmisiä se ei tuntunut täyteen ahdetulta. Käveleskelimme hieman pidemmälle parkkipaikoilta ja valtasimme itsellemme paikan hiekkarannalla. Pienen snorklailun ja kalojen bongaamisen jälkeen kävimme etsimässä pari geokätköä sisempää niemeltä. Oli melko lämmintä touhua. 








Snorklaamisesta tuli heti yksi suosikkijutuistani ja olisin viihtynyt melko kylmässä vedessä pidempäänkin. Harmillisesti ostimme vain yhden setin, joten jouduimme vuorottelemaan Tomin kanssa. Vedessä näkyi paljon erilaisia ja -kokoisia kaloja. Olisi mukava ensi kerralla tunnistaa niitä. Jännitin vähän merisiilejä ja kuvittelin syvemmällä polskutellessani kohtaavani hain...

Lopulta nälkä ajoi meidät takaisin kotimatkalle ja poikkesimme muutaman harharetken jälkeen Milyan pieneen vuoristomajaan joka toimi hyvin askeettisena majoituspaikkana ja ravintolana. Milyasta lähtee myös paljon patikointireittejä. Tavernan ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää ja tykkäsin erityisesti kesäkurpitsan kukista ja viininlehdistä tehdyistä kääryleistä. Alueen tunnelma oli tosi herttainen ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Alempana oli eläinsuojia joista löytyi ainakin kanoja ja hanhia.













Illalla vietimme aikaa huvilalla ja nautiskelimme sen rauhasta vilkkaan rantapäivän jälkeen. Mieli ja keho lepää.



Jatkoa seuraa...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti