 |
Joku on saattanut Instagramin puolelta bongata että kävimme tekemässä viikon mittaisen kesälomareissun Kreetalla. Reissu tuli säiden puolesta todella sopivaan väliin, sillä alkukesä on ollut Suomessa todella kylmä. Ei sillä että olisin asiasta erityisen paljon kärsinyt, mutta kieltämättä etelän lämpö tuntui lataavan jotain fyysisiä ja henkisiä akkuja pimeän talven jälkeen.
Lähdimme reissuun Tomin veljen ja tämän perheen kanssa. He ovatkin maailman parasta seuraa Kreetan lomalle jo siinä mielessä, että matka oli heille noin 18:sta kerta samoissa maisemissa. Ja viikon vierailun jälkeen voin sanoa että en edes ihmettele miksi lähtisi kerta toisensa perään samaan paikkaan. Reissuseurueemme johdatti meitä toinen toistaan hienompien kokemusten pariin - tutustutti paikallisiin ihmisiin, ruokaan, upeisiin paikkoihin, kulttuuriin ja maisemiin. Iso kiitos!
Liki 30 asteen lämpötila toivotti meidät tervetulleiksi kun saavuimme Kreetan maaperälle ja otimme ensimmäiseksi vuokra-auton alle jolla huristimme moottoritietä ja pienempää valtatietä Nerianaan noin 20 kilometrin päähän Plataniaksesta. Siellä meitä odotti muutaman talon pikkukylä josta löytyi vain pieni paikallisten kahvila ja omakotitaloja sekä meidän vuokrahuvilamme, joka oli jo ennestään tuttu matkaseurallemme.
Saapuminen huvilalle kertoi kaiken kreetalaisten vieraanvaraisuudesta, sillä myös meidät otettiin omistajien puolesta vastaan kuin perhetutut. Oli kättelyä, halailua, pussailua, hymyä ja naurua, tervetulotoivotuksia, kiusottelua ja kuulumisten vaihtamista. Paikalla oli vuokraajapariskunta aikuisen poikansa kanssa ja heidän isoisänsä. Siivous oli vielä vähän kesken, joten kierreltiin huvilan ympäristöä ja juteltiin keskenämme ja vuokraajien kanssa kun he ehtivät. Lopuksi istuuduttiin porukalla aurinkokatokseen vaihtamaan kuulumisia virvokkeiden kera.
Olin jo saapuessa mykistynyt paikan kauneudesta. Kaksikerroksinen kivitalo sijaitsi vuoren rinteessä pienen kadun varressa. Villan terassilta avautui näkymä vuorille ja omaan appelsiinitarhaan. Puutarha oli oikea runsaudensarvi ja sieltä löytyi mulperipuu joka notkui kypsiä marjoja, kymmeniä appelsiinipuita, sitruunapuita, kreippejä, mandariineja, artisokkaa ja vaikka mitä! Kukkaloistosta puhumattakaan. Tuoksut ja äänimaailma olivat aivan huumaavia. Oli aika hieno tunne napata appelsiini suoraan puusta ja tajuta sen olevan paras hedelmä ikinä. Vitsi miten makeita!
Kävimme autolla muutaman kilomerin päässä sijaitsevassa lähikaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Stratos (vuokraajamme) oli tuonut tervetuliaislahjaksi ison korillisen hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, joista ainoastaan banaanit oli ostettu kaupasta ja muut kerätty heidän omasta puutarhastaan. Aika upeaa! Myös viinit ja oliivöljy olivat omaa tuotantoa. Ensimmäinen päivällinen olikin lahjavihanneksista koottu kreikkalainen salaatti paikallisella fetajuustolla ja runsaalla oliiviöljyllä. Voin kertoa että se maistui hyvältä.
Pihalta löytyi myös ulkokeittiö ja aurinkokatoksella varustettu ruokailutila. Kaikki aamupalat tulikin nautittua katoksen varjossa ja valmistimme paikallisia ruokia ulkotulella.
Ensimmäinen päivä meni lähinnä ihmetellessä ja altaalla polskiessa. Tuntui vaikealta käsittää ympäristön täydellistä vaihtumista ja Nerianan kylän rauhaa. Naapureita ei juuri ollut tien toisella puolella sijaitsevaa vanhaa pariskuntaa lukuunottamatta (eivät puhuneet sanaakaan englantia). Kaikkialta kuului lintujen ja sirkkojen ääniä, ja paikalliset kukot mittailivat äänialojaan. Pääskyset lentelivät altaan ympärillä ja naukkailivat enemmän tai vähemmän viehkeillä syöksyillä vettä . Pihassa oli myös kaikenlaisia ötököitä pienistä muurahaisista valtaviin lentäviin koppakuoriaisiin.
Ensimmäisenä iltana kävelimme noin puolen kilometrin päässä sijaitsevaan orgaaniseen ravintolaan Frosinis gardeniin. Ravintolan kaikki lämmin ruoka valmistettiin ulkokeittiössä ilman sähköä, ja ainekset tulivat joko tilan omasta puutarhasta tai lähinaapureilta. Tilalla oli ennen oma vuohi jolta saatiin maito juustoja varten, mutta nyt se jouduttiin ostamaan naapurilta. Paikallisuus ja ylpeys omasta kulttuurista maistui ruuassa ja kaikki maistui käsittämättömän hyvältä. Söimme ihan liikaa ja kreikkalaistan mielestä myös ihan liian nopeasti.
Tilasimme monta pientä annosta josta jaoimme sitten keskenämme. Maistoimme tietenkin talon kreikkalaista salaattia, tuoretta leipää, tsatsikia, moussakaa, bourekia (perunapaistos joka on maustettu piparmintulla), uunissa paistettua fetaa ja sieniä. Lihansyöjät tilasivat myös lammasta. Ruuan kanssa joimme paikallista viiniä ja lotrasimme tietenkin talon oliiviöljyllä. Talo tarjosi jälkiruuaksi portokalopita -piirakkaa ja hunajarakia. Illalla kävelimme taskulampun valossa takaisin huvilalle ihmettelemään lepakoiden lentonäytöksiä uima-altaan yllä.
Jatkoa seuraa...
Lähetä kommentti