Meillä kävi niin hyvä tuuri, että saimme kaksi kajakkia meille säilytettäväksi täydellä käyttöoikeudella. Kajakit ovat virolaisia, tarkempia malleja en nyt muista. Eihän sitä voinut vastustaa kiusausta, kun säätiedotus lupasi lämmintä ja auringonpaistetta koko viikonlopuksi. Venheet vesille siis! Matkaseuraksi valikoitui jo monissa myrskyissä marinoitunut ystäväni Maria, jonka kanssa suuntasimme lauantaiaamuna kauppaan lyhyen työrupeamani jälkeen. Ostoskassit täynnä herkkuja suuntasimme golffin kohti Hickarön veneenlaskupaikkaa Öjassa.
Ja matkaan! Kokemattomina melojina päätimme pelata varman päälle, ja suunnata kurssin kohti mahdollisimman rauhallisia vesiä. Laajalahti tuntui sopivalta välietapilta, ja työkaverien kehuma Öjan kanaali myös vierailunarvoisena kohteena. Koska emme tienneet matkanopeuttamme emme tehneet mitään lopullisia suunnitelmia vaan teimme ratkaisuja tilanteen mukaan.
Pidimme lyhyen tauon Laajalahden kallioilla ja meloimme lahden perukoille kanaaliin. Upea sää, hienot maisemat ja hiljaa tyynen veden päällä lipuva kajakki pistivät hymyilemään. Kannatti lähteä!
Yhtään venettä ei tullut vastaan. Välillä ohitimme kesämökkejä ja alitimme kaikuvia siltoja. OHOI, täällä on peikkoja!
Voitteko kuvitella hienompia maisemia aivan kävelymatkan päässä keskustan hulinasta?
Pystytimme teltan
Skatörenin kotuksen rantaan. Hieman tuuleskeli, joten kiinnitimme
varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset narut. Vauden Odyssee -teltta pääsi
nyt ensimmäistä kertaa ulkoilemaan minun omistuksessani. Ostin sen noin
vuosi sitten sooloteltaksi itselleni ja karvaisille retkikavereilleni
(et sinä Tomi, vaan ne nelijalkaiset). Teltta on noin viitisen vuotta
vanha, mutta todella hyvässä kunnossa. Pystyttäminen sujui helposti
(tietysti sitä oli jo harjoiteltu kotona sisällä). Sisäteltta nousee
ensimmäisenä, mikä on sadekelillä tietysti vähän huono homma. Mutta
nopealla työskentelyllä tuskin tulee olemaan ongelma. Ulkoteltta
kiinnittyy kätevästi muovisilla lukoilla.
Teltta
painaa 1,6 kg eli varsin sopiva yksinvaeltajalle. Tilaa on kuitenkin
sen verran, että kaksi aikuista mahtuu ihan passelisti sisälle.
Abisidiakin kehuisin käyttökelpoiseksi. Mahtunee keittelemään sapuskat
huonon kelin iskiessä, ja ainakin yksi rinkka mahtuu sadesuojaan. Mutta
se siitä mainoksesta, keskitytään nyt tähän melontareissuun. :)
Polttopuuvarastoja ei oltu vielä täydennetty talven jäljiltä, mutta näppärinä tyttöinä keräsimme puut metsästä ja nuotio syttyi ensimmäisellä tulitikulla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon!
Jälkkäriksi nuotiobanaania ja öh.. mustikkasuklaapalloja? Varsin erikoinen yhdistelmä mutta toimii. :)
Seuraavana aamuna varustimme ratsumme ja meloimme takaisin eri reittiä. Vastatuuli oli todella voimakas joten aikaa meni vähän enemmän mitä oltiin suunniteltu. Joka metrin eteen sai todella tehdä töitä. :)
Ai että, ihana reissu. :)
VastaaPoista