Lähdettiin sulattamaan joulukonvehteja Kokkolan Laajalahteen. Tuli taas todettua että kun juostaan pitkiksiä voisi koittaa toteuttaa edes jotain alkeellista reittisuunnittelua ennen poluille ryntäämistä. Ylläolevan kyltin ääressä muistettiin että niin joo, eihän Laajalahdessa ole kovinkaan pitkiä reittejä kuljettavaksi. Onneksi merkkaamattomia polkuja riittää, joten päätettiin mennä umpimähkään sinne minne nokka vie.
Märkäähän siellä oli. Tosi märkää itseasiassa. Juostiin pari kilsaa jäisiä pitkoksia todetaksemme että tie jatkuu tutussa kahlaus/uintimuodossa. Tällä kertaa oltiin vähän viisaampia ja jätettiin vesiseikkailut toiseen kertaan. Takaisin mars ja toiseen suutaan.
Ihan mukava lenkki me siellä saatiin juostua vaikka jäi vähän vajaaksi tavoitteesta. Hiekkaranta oli jäässä joten sielläkin pääsi vaivatta kirmaamaan. Ensimmäinen pilkkijäkin bongattiin ohuella rantajäällä. Ja kohtuullisesti saatiin pyörittyä itsemme sekaisin kun joutui gepsillä tarkistamaan olinpaikkaamme. ;) Aina kannattaa ottaa se ylimääräinen 100 grammaa mukaan hätävaraksi.
Lähetä kommentti