Kun jalassa on jotain "väärin"

En tiedä että huomasiko joku että en julkaissut viime viikoilta ollenkaan liikuntapäiväkirjaa. Alkuvuodesta alkanut outo jalkapöydän kipuni lähti niin sanotusti ihan lapasesta, ja vielä viime viikkoon saakka kärsin hirveästä kiristyksestä polvessa sekä jatkuvasta krampista etureidessä, takareidessä ja pohkeessa. 


Kipu alkoi outona tuntemuksena jalkapöydän päällä noin 10 km:n juoksun kohdalla, ja kerta en älynnyt lopettaa ajoissa pääsin hautomaan ärtynyttä jalkaani viikon verran kylmällä. Luulin että hoito auttoi, ja koitin taas jatkaa juoksemista. Lyhyemmät lenkit meni mutta aina pidemmillä matkoilla tuntemus palasi ja jouduin nilkuttamaan takaisin. Vaiva tuntui siltä että joku "jänne" hiertäisi jalkapöydän ja kengän välillä ja teki mieli juosta lenkkareiden nauhat auki. Lopulta kävin eräällä Kokkolan luotetuimmista jäsenkorjaajista, joka ottaa ilman ajanvarausta vastaan noin 15 minuutin ajoilla. Hänen mukaansa minulla oli polvessa virheasentoa joka aiheutti vääränlaisen kuormituksen jalkapöytään. Polvea käsiteltiin ja parin päivän päästä kärsin oudosta kiristyksessä polvessa. 

Kävin taas toisella jäsenkorjaajalla toiveissa saada vähän erilaista näkemystä asiaan. En taaskaan saanut pidempää hoitoaikaa, vaan lyhyen noin kymmenen minuutin mittaisen session. Hänen mukaansa minulla oli joku jänne tulehtunut jalassa ja kiristys johtui siitä. Jalkaa taas käsiteltiin ja luulin saaneeni helpotusta. Aloitin myös tulehduskipulääkekuurin kylmäsalvan lisäksi. Mutta ei, tilanne meni vain huonommaksi ja vasen jalkani oli ihan käyttökelvoton. 


Kävin näyttämässä jalkaa lääkärissä joka väänteli ja käänteli ja paineli sitä saamatta minkäänlaista kipureaktiota aikaiseksi. Jalka ei vain mennyt suoraan ja lihakset olivat hirveässä jännitystilassa yötä päivää. Erityisesti portaiden nousu oli mahdotonta kun polvi tuntui räjähtävän kaikesta siitä paineesta. Lääkäri diagnosoi kierukan repeämisen ja laittoi röntgeniin. Siinähän ei mitään näe hän totesi, mutta vaaditaan että pääsen kirurgiselle jatkotutkimuksiin. Niin ja juoksut saa kyllä nyt unohtaa pidemmäksi aikaa.

Siinä sitten vedin vähän henkeä autossa ja mietin vaihtoehtoja. Kädessä oli lappu apuvälinelainaamoon keppejä hakemaan ja mieli oli lievästi sanottuna melko maassa. Päätin sitten kuitenkin vielä soittaa yhdelle jäsenkorjaaja-hierojalle koska en halunnut uskoa että jalassa oli joku rikki. Minusta tuntui että siellä oli joku vain "väärin".

Tämä ihana jäsenkorjaaja suostui ottamaan minut heti sisälle ruokatunnillaan ja lähti tutkimaan asiaa perinpohjaisesti. Siellä sitten pyörin pikkuhousuissani välillä seisten, välillä istuen, maaten, kyykkien ja kumarrellen. Tehtiin se mikä olisi pitänyt tehdä heti alussa: katsottiin kokonaisuutta. Jäsenkorjaaja huomasi että vasen puoli lantiostani oli paljon alempana kuin oikea ja tämä aiheutti 2 cm:n eron jalkojeni välillä, joka sitten aiheutti painetta iskishermoihin ja sai jalan kramppaamaan. Ilmeisesti ongelma oli SI-nivelessä (?). 


Pitkällisen ja monimutkaisen käsittelyn jälkeen hän sai lantion suoraan ja kuulkaas huomasin eron! Jalka alkoi myös selvästi rentoutua eli pinteessä olleet hermot pääsivät vapaaksi. Hän myös huomasi että jalkapöydässäni oli nivellukkoja jotka olivat aiheuttaneet vääränlaista askellusta ja kipua. Raahasin itseni vastaanotolle vasenta jalkaa perässä vetäen, ja kävelin pois ihan normaalisti ilman mitään kipuja tai ongelmia. Olo oli huikea!

Jalka tuntui toki jäykältä, mutta toimi normaalisti. Alaselkää vähän poltteli ja naureskelin että jokaisen käsittelyn jälkeen ongelma kiipeää vähän ylöspäin: ensin jalkapöytään, sitten polveen, siitä reiteen ja alaselkään.. Hieroja varoitti että jalka tulee vielä olemaan hankala, ja niinhän se olikin melkein koko loppuviikon. Oikein odotin seuraavaa käsittelyä ja helpotusta. 

Toisen hieronnan (joka oli siis tämän viikon maanantaina) ja manipuloinnin jälkeen jalka oli taas parempi. Lantio oli pysynyt hyvin suorassa ja saatiin lihaskireyksiä helpotettua. Sain myös venyttelyohjeita joita lähteä varovasti noudattamaan ja myös kehotuksen käydä viikonloppuna pienellä lenkillä testailemassa jalkaa. Ja niinhän minä kävin! Hölkkäsin ihanat kolme kilometriä ja välillä piti vähän nauraa ääneen kun liikunta tuntui niin hyvältä. :) Jalassa ei tuntunut mitään tuntemuksia, mutta todellisen tilanteen näkee sitten kun pääsee pidemmille lenkeille.


Nyt olen käynyt kahdesti käsittelyssä ja maanantaina on seuraava aika. Oikein odotan sitä! Niin ja röntgentulos tuli ulos puhtaana, mutta lääkäri laittoi minulle lähetteen kirurgisen polille. Toivon mukaan aikaa ei sittenkään tarvita.

Olen oppinut kasvatuksen puolesta suhtautumaan epäluuloisesti jäsenkorjaukseen mutta olen silti vuosien myötä lämmennyt siihen hommaan. Siinä kohdellaan kroppaa tosi lempeästi ja etsitään niitä vikatiloja ihan eri lähtökohdista kuin mitä lääkärit tekevät. En sano että jokainen löytäisi sieltä apua mutta halusin kertoa tämän oman kokemukseni. Minäkin olisin varmasti päässyt vähemmällä tämän ongelman kanssa jos olisin mennyt heti näyttämään vaivaani oikealle ihmiselle. Mutta näin sitä oppii kokemuksen myötä, ja olen taas jatkossa hieman tarkempi mm. kropan huollon kanssa.

Onko teillä kokemuksia vastaavista ongelmista? Mistä löysitte avun? Ja oletteko käyneet jäsenkorjaajalla hakemassa apua johonkin muuhun vaivaan? 


Kuvitus on lähiretkeltä meidän takapihalta kun päätin että kipeästä jalasta huolimatta on päästävä ulos retkeilemään ja lueskelemaan. :)

6 kommenttia :

  1. Kuulostaa niin tutulta! Tosin miulta on pullistuma leikattu selästä marraskuussa. Parhaimmat avut kyllä kropan hoitoon olen saanut hierojalta joka erikoistunut mobilisoiviin käsittelyihin ja hallitsee myös akupunktion. Kun hermo on jumissa niin siitä kärsii koko kroppa ja tätä ei tunnu monikaan "perus"lääkäri ymmärtävän. Jalat miula on olleet tukossa kohta vuoden päivät, en pärjäis mitenkään ilman joka viikkoisia hierontoja. Onneksi sait avun!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ei kuulosta kyllä mukavalta. Kuinka sinulla diagnosoitiin tuo pullistuma? Olen kyllä niin samaa mieltä tuosta että peruslääkärit ei tunnu yhtään ymmärtävän näiden ongelmien päälle.. Ja hyvä että olet löytänyt avun vaivoihin! Vaikka kyllähän tämä jokaviikkoinen hoidoissa hyppääminen kustantaa jonkin verran. :)

      Poista
    2. Miula ensimmäiset oireet oli erinäisiä omituisia tuntemuksia vasemmassa jalassa, sitten alkoi selkä jumimaan ja lopulta alkoi tulla jäätäviä kipukramppeja pakaraan. Tätä kesti monta kuukautta kunnes lopulta lääkäri suostui kirjoittamaan lähetteen MRI kuvaukseen, heti seuraavana päivänä kuvauksesta välilevy pullistui salilla jalkaprässissä lopullisesti, ja se oli sellainen kipu että tasan tiesi ilman mitään kuvia, että mistä vaivasta on kyse. Ja seuraavana päivänä lääkäri sitten totesi, että kuvissa näkyi selvä pullistus joka puristi hermoja ja seitsämän viikon päästä oli leikkaus. Rahaa tämä prosessi on kyllä nielly ihan hirmuisesti, ei oo halpaa ei.

      Poista
  2. Kaikkien vaivojen kanssa kyllä kannattaa kuulostella ja pyytää nimenomaan sitä kokonaisuuden tutkimista. Mahtavaa, että sait avun ja alkanut helpottamaan!!:) Ensimmäisen kebnekaisen vaelluksen jälkeen mulla kuului yhtäkkiä kova ääni toisesta jalkapöydästä ja askellus oli sen jälkeen ihan järkyttävän kipeä. Olin aivan varma, että kyse oli rasitusmurtumasta. Pakko oli päästä kuitenkin perille, onneksi matkaa ei siinä vaiheessa ollut enää kuin joku 10 km tai jotain. Menin sitten asian kanssa kuitenkin suoraan omt-fysioterapeutille (joiden asiantuntemukseen oon luottanut merkittävästi) sillä ajatuksella, että syy selviäisi. Olin ihan varma, että taukoa tulee juoksuun/kävelyyn pitkä tovi.. kunnes fyssari vaan tokaisi, että alempi nilkkanivel mennyt lukkoon - manipuloi sitä - avasi lukon. Ja tadaa. Jalka oli tyystin normaali. Kysyin vielä, että saanko mä juosta tällä jalalla. Vitsit, että oli tyytyväinen tyyppi kotiin lähtiessä.. :) Sen jälkeen olen tosi herkästi kääntynyt suoraan omt-fyssareiden puoleen, jos jotain ongelmaa on tullut jaloissa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh kun selvisit noin säikähdyksellä! Samaa tämä minun hoitajani sanoi että ei tarvitse olla isokaan lukko jalassa kun alkaa vaikuttaa askellukseen ja sitä myötä esim. polviin vaikkei muuten huomaisi mitään kipua. Sinulla nyt oli selvää kipua siellä mutta onneksi sitä murtumaa.

      OMT-fyssarit on kyllä todella taitavia ja hieman ongelmaisen selkäni kanssa olen saanut sieltä aina avun. Jossain pitäisi olla sellainen kartta joka ohjeistaisi oikean ammattilaisen puheille. Ainakin tämän oman vaivani kanssa ollut väillä vähän ihmeissäni että meniskö ortopedille, urheilulääkärille, fyssarille, omt-fyssarille, jäsenkorjaajalle, hierojalle..?

      Poista
  3. Opiskeluaikana jumautin selkäni rankametässä enkä saanut sitä suoraksi moneen päivään. Itkua tuhertaen kävelin vahvassa etukumarassa YTHS:n fysioterapeutille ja kolme varttia myöhemmin hyppelehdin pois. Ihan uskomatonta, miten ammattilaiset osaa asiansa. Jokin aika sitten kävin selän takia osteopaatilla mutta se oli musta vähän liian "huuhaata". Tai ainakin tuntui turhauttavalta maksaa 70 e siitä, että se paineli selkää 5 minuuttia ja loput 40 min piteli käsiä niskan takana tekemättä mitään :/

    VastaaPoista