Parasta vaelluksilla



Olen yrittänyt viikonlopun saada aikaiseksi kattavaa teksti talviretkeilystä ja ulkona yöpymisestä. Viilaaminen ottaa aikaansa, ja jotenkin koen että tämä täytyy tehdä kunnolla. Olen myös käynyt läpi satoja valokuvia, ja jäänyt fiilistelemään niiden äärelle. Jos talviretkeilyjuttu vielä antaa odottaa itseään, niin miksi en kirjoittaisi jotain hieman kevyempää siinä välissä?

Puhutaan siis vaellusten parhaista hetkistä! 



Ei tarvitse edes miettiä mikä kiilaa kärkeen vaelluslemppareissa. Se on nimittäin vesistöjen ylitykset. Mitä enemmän niiden eteen pitää nähdä vaivaa sitä parempi. Norjan vaelluksella sain tehdä melkoisesti töitä että sain houkuteltua vaellusseurueen pienelle oikoreitille, joka sisälsi hyytävänkylmän ja leveän jäätikköjoen kahlauksen. Parhautta! 



Ruoka - oli se sitten missä muodossa tahansa. Ruoka maistuu ulkona vain niin paljon paremmalta, ja yleensä sitä nauttiessa on vielä sudennälkä kaikkien niiden menetettyjen kalorien vuoksi. Ruokaa on kiva saada nopeasti, joten ruokatermari on erityisesti talvella oiva matkakumppani.



Täydellinen leiripaikka ja oma teltta takaavat hyvän lepohetken ja rauhaa. Tiedättekö sen tuoksun teltassa? Sellainen jännän rauhoittava ja tuttu. Jossain vaiheessa siihen sekoittuu pesemättömien vaelluskehojen ödöörit, mutta sekin on niin tuttua ja turvallista. ;)



Kun luonto esittelee voimiaan ja olosuhteet muuttuvat haastaviksi on fiilikset katossa. Pieni pelko pistää toimimaan tehokkaasti ja mahdollisimman fiksusti jotta tilanteesta selvitään parhaalla mahdollisella tavalla. Todelliset vaaratilanteet on tietenkin erikseen, mutta tunturituulen paiskoessa telttaa kivimuurin rakentaminen pilkkopimeässä on jotain muuta kuin kotiarkea.




Nouseminen ylöspäin on tosi palkitsevaa ja tykkäilen siitä ihan tosissani. Korkealta näkee kauas ja se on lähes aina vaivan arvoista. Syke nousee, jalkoja polttelee ja hengitys tihenee. Huipun takana on aina valehuippu, mutta kuka nyt haluaisi hyvän nousun loppuvan?




Olisi kiva kuulla sinun vaellustesi tähtihetket? Mistä saat parhaat fiilikset? 


Ps. Ethän unohda klikata äänestysnappia täällä


4 kommenttia :

  1. Minusta parhaita on ne hetket, kun kiireettömyyden tuntu on käsinkosketeltavaa. Se voi olla lepotauko tunturin rinteessä tai iltahetki autiotuvalla. En voi väittää pitäväni erityisen rankoista osuuksista, mutta joka tapauksessa parhaisiin hetkiin sisältyy tieto, että juuri siihen päästäkseen on pitänyt tehdä töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä täydelliseltä. :) Tykkäilen itsekin tuosta raukeasta suorituksen jälkeisestä fiiliksestä. Erämaassa on parasta kun ei ole kiire ja hoppu päällä.

      Poista
  2. Mun lempparihetki on se, kun päivän päätteeksi saa teltan pystyyn, ja tietää, että kohta syö, käy iltapissalla, vetää makuupussin vetoketjun kiinni ja lihasten kiristys laukeaa. <3

    VastaaPoista