Yritän saada jalkani pysymään kapealla harjanteella, joka on hioutunut sileäksi ja liukkaaksi alati virtaavan joen voimasta. Alla pauhaa vesiputous ja nojaan kiipeilyvaljaisiini odottaessani vuoroani yläköydessä. Opas viittoo minut lähemmäs ja kiinnitän karabiinin köyteen. Pian laskeudunkin jo alaspäin vesiputouksen sisällä ja humpsahdan syvään veteen. Nopea köydenirrotus ja matka jatkuu eteenpäin kanjonin virran vietävänä.
Outdoor -opintomatkallani Saksassa pääsin tekemään aivan uuden lajivaltauksen canyoningin parissa. Canyoningissa kuljetaan kanjonin
pohjaa pitkin virtaavassa joessa eri tekniikoita yhdistellen. Välillä uidaan virran mukana, kiivetään liukkailla kallioilla via ferrata -tyyliin, liu'utaan vesiputouksista alas ja hypitään kalliolta veteen.
Lajioppaana meillä toimi Canyoning Erleben. Varusteina meillä oli uimapuku, jonka päälle puettiin märkäpuku ja sukat. Käytin itse polkujuoksukenkiä, jotka olivat hyvä valinta. Lisäksi päällä oli vielä kiipeilyvaljaat ja kypärä.
 |
| Kuva: Canyoning Erleben |
 |
| Kuva: Canyoning Erleben |
Koin tuskastuttavia hetkiä jo alkumetreillä, kun yritin ahtaa itseni märkäpukuun 30 asteen helteessä kauhealla kiireellä. En ollut koskaan pukenut kyseistä laitosta päälleni, ja mitä enemmän rimpuiliin sitä enemmän hikoilin ja homma meni jo naurettavaksi. Tuskailun jälkeen sain kuin sainkin puvun päälleni.
Meidät kuljetettiin bussilla muutaman kilometrin päähän parkkipaikalle, josta jatkoimme jalan ylämäkeen. Kiipeämistä kesti noin puoli tuntia, ja märkäpuvussa homma oli suhteellisen lämmintä touhua. Maisemat paranivat mitä ylemmäs mentiin, ja kanjoniin päästyämme olin todella vaikuttunut. Alhaalla virtaava joki puristui kapeaksi korkeana kohoavien seinämien keskellä. Maasto oli kallioista ja rehevää.
Yläjuoksulla meille pidettiin turvallisuusinfo ja saimme viilentyä kylmässä jokivedessä. Heti alkumatkasta pääsimme käyttämään kiipeilyvaljaissa kiinni olevia lyhyitä karabiinilla varustettuja köysiä, kun liikuimme sivusuunnassa kalliohyllyä ptkin vesiputouksen yläpuolelle. Jonkin verran kiipeilleenä uskalsin luottaa varusteisiin, joten tämä osuus tuntui helpolta ja turvalliselta.
Putouksen päällä opas laski meidät yksi kerrallaan vesiputousta pitkin alas syvään veteen, jossa irrotimme itsemme köydestä. Huikeaa!
Laskeutumisen jälkeen uitiin hieman sivuun, ja kokeiltiin ensimmäistä hyppyä noin 4 metrin korkeudelta. Alla oleva vesi ei ollut kovin syvää, joten hyppy piti tehdä jalat koukussa ja kädet eteen ristittynä. Homma sujui hienosti ja jäin heti koukkuun. Tätä lisää! Korkeimmat hypyt olivat noin kahdeksan metriä, ja osa hypyistä piti tehdä jalat koukussa ja kädet levitettynä matalan veden vuoksi. Luotin oppaisiin ja yritin vain noudattaa ohjeita mahdollisimman hyvin. Hypyt tuntuivat hurjalta mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.
Meillä oli kiipeilyvaljaiden takaosassa paksu kumivahvike, joka suojasi märkäpukua ja peppua liukuessa kalliolla. Liukumisia tehtiinkin paljon ja ne olivat todella hauskoja. Tulipa
tehtyä yksi volttikin matkan varrella.
Viimeinen liukumäki olikin sitten viimeisen päälle hurja, sillä meidät laitettiin laskemaan sukkulana noin kymmenen metrin korkuiselta, lähes pystysuoralta kallioseinämältä alas veteen. Laskun aikana piti jännittää koko kroppaa, ja pitää kädet ja jalat tiukasti suorana. Tässä vaiheessa kyllä jännitti tosissaan, mutta ei auttanut kuin mennä. Unohtumaton lopetus mahtavalle kokemukselle!
Kanjonirymyäminen kesti noin pari tuntia. Olin kokemuksen jälkeen
niin endorfiinihumalassa että en tiennyt miten päin olisi. Lopuksi vielä
hengailimme seikkailun järjestäneen yrityksen pihalla kuunnellen musiikkia ja
juoden radlereita. Ilta päättyi runsaaseen illalliseen vuoristomajalla ja
vihdoin lähempänä puolta yötä pääsimme nukkumaan.
Kiitos Outdoor Active ja Canyoing Erleben huikeasta kokemuksesta! Kiitos myös jälkimmäiselle valokuvista ja videosta.
Lähetä kommentti