Once upon a time in Iceland..
Lähdimme autoilemaan Kokkolasta Helsinkiin maanantaina aamusta. Ihanat ystävämme olivat suostuneet talonvahdeiksi hoitamaan eläintarhaamme. Pakkaaminen sujui turhankin leppoisasti, vaikka kotihommien kanssa meinasi tulla kiire. Autossa mieleen tuli miljoona unohtunutta tavaraa, joista oikeasti uupui vain yhdet säärystimet. Yövyimme Helsingissä ystäviemme luona, jonne jätimme myös automme säilytykseen.
Tiistai
Heräsimme kahdeksan maissa ja aamupalan jälkeen suunnattiin Helsinkiin shoppailemaan - yllätys yllätys - säärystimiä. Rinkoista tuli ihan kiitettävän kokoiset, ja Icelandairin painorajoitukset alkoi vähän jännittää. Tapamme mukaan jätimme rinkat punnitsematta, joten jännitys säilyi aina lentokentän vastaanottotiskille saakka. Ostin uudet säärystimet ja jatkoimme lentokenttäbussilla eteenpäin. Kentällä kaikki sujui hienosti, ja saimme hyvin ajan kulumaan. Itse lentokin oli mukavan lyhyt - vain hitusen yli kolme tuntia. Keflavikin yllä kaarrellessa alkoi hahmottua millaisen reissukohteen olimme valinneet. Puutonta laavakenttää, silmänkantamattomiin pauhaavaa merta. Kesytöntä, tuulista ja pilvistä. Upeaa..
Matkasimme bussilla Reykjavikiin, ja saimme kyydin ihan hotellin ovelle saakka. Hotellina toimi Fosshotell Baron. Hotelli oli miellyttävä ja huone siisti, vaikka ikkunanäkymät olivatkin ankeat. Kävimme syömässä grillattua leipää ja kiertelimme keskustassa. Melkoinen tuuli! Takaisin hotellille juuri ennen sadekuuroa, ja kuumaa kaakaota aulabaarissa. Illan kasvojenpesu suoritettiin mädän kananmunan tuoksussa. Mmm.
Keskiviikko
Aikaerosta johtuen aamunukkuminen ei oikein tahtonut onnistua, ja suihkuun kömmittiin heti kun kehdattiin. Miedosti rikiltä tuoksuvina kävimme runsaalla aamiaisella ja lähdimme heti kaupungille. Ensimmäisenä suuntasimme Hallgrims -kirkolle, jonka näköalatorni oli vielä kiinni.Jatkoimme BSI:n terminaalille ostamaan huomiselle bussipassit. Yllätykseksemme tie Landmannalaugarille oli vielä poikki talven jäljiltä, ja virkailija kehoitti muutenkin varovaisuuteen poikkeavien sääolosuhteiden vuoksi.
Bussipassit taskussa kurkistimme yhteen Reykjavikin harvoista puistoista, ja seurasimme sitä aina kaupungintalolle asti. Siitä etsimme Landakots -kirkon goottilaisen figuurin ja koukkasimme satamaan. Valassafarit houkuttelivat, mutta jäimme vielä miettimään. Harpa -talo tarjosi ihmeteltävää pariksi tunniksi tukevan sokerihumalan siivittämänä.
Kello oli vasta puolta päivää kun kipaisimme ostoskatua ylös takaisin Hallgrimille ja sen näköalatorniin pientä maksua vastaan. Hienot maisemat pikkuiseen Reykjavikiin. Lähikaupan kautta hotellille syömään leipiä ja skyriä, ja lepuuttamaan hetkeksi jalkoja. Hetki olikin pari tuntia, ja uusin voimin suuntasimme Reykjavikin pääkirjastolle. Kirjasto oli tosin melko pieni, ja käsitti lähinnä kertomakirjallisuutta.
Vielä ei ollut nälkä, joten kohdistimme nenät kohti National museumia joka oli valitettavasti kiinni. Kävelimme takaisin keskustaan hautausmaan halki ja etsimme kehutun Reykjavik Fish&chipsin. Mahat täynnä menimme vielä hetkeksi rantaan nauttimaan ilta-auringosta. Vedessä oli runsaasti meduusoja. Hotellilla pakkasimme reput odottamaan tulevia seikkailuja.
Torstai
Herätys puoli seitsemältä ja supernopean aamupalan jälkeen kipaisimme bussiasemalle. Jätimme kaupunkivaatteet säilytykseen ja hyppäsimme bussiin. Porukkaa oli melko vähän. Bussin kaiuttimista kuuluva opasraita oli mielenkiintoinen ja huvittava. Pysähdyksiä oli muutamia ja söimme leipää, skyriä ja draumureita. Ilma oli aika kolea ja välillä tihuutti vettä. Tai ilmankosteuden vuosi oli vaikea satoiko vettä vai oliko muuten vain kosteaa.
Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin Seljalandsfossilla. Käytiin kastelemassa vaatteet putouksen takana ja saatiin hienoja kuvia. Bussiin jouduttiin juoksemaan, kun meinasi ajantaju hieman hävitä.
Siitä ei ollutkaan pitkä matka Skogafossille. Yritimme tähyillä putouksen alla olevaa aarretta, mutta sitä ei näkynyt. Skogafoss oli todella vaikuttava, ja mahtavien vesimassojen lähelle pääsi kävelemään niin pitkälle kuin uskalsi. Oli yllättävää kuinka vähän roskia näissä suosituissa turistinähtävyyksissä näkyi.
Skogafossia seurasi heti Reynisfjaran upea musta hiekkaranta basalttikallioineen. Kiviseinät näyttivät aivan valtavilta uruilta. Meri pauhusi mahtavana ja aallot vyöryivät rantaan. Kivinen peikko kiskoi kivistä laivaa rantaan Reynisfjaran edessä merellä.
Jatkoimme vielä Vikiin, jossa etsimme leirintäalueen. Saatuamme teltan pystyyn suuntasimme kaupan kautta Vikin kirkolle. Kirkolta ihailimme pientä mahtavan meren rannalla kamppailevaa Vikin kylää. Takana kohosivat vuoret ja kevyttä unta uinuva Katla-tulivuori mahtavine jäätiköineen.
Lähdimme huiputtamaan Reynisfjallia - merelle työntyvää niemeä. Kiipeäminen sujui mukavasti ja oli ihana saada vähän happea lihaksiin. Viihdyimme jyrkkien, yli 100 metristen rantakallioiden muodostamalla ruohotasanteella melko pitkään. Näimme lampaita, lokkeja, lunneja ja lukuisia muita lintuja.
Alas rymisteltyämme haimme uimatarvikkeet teltalta ja menimme paikalliseen ulkouimalaan lillumaan muutamaksi tunniksi 40 asteiseen altaaseen paikallisten kanssa. Sen jälkeen ruoka maittoi, ja vetäydyimme telttaan kuuntelemaan sadetta ja nautiskelemaan kuksalliset hyvää viiniä.
Perjantai
Heräsimme joskus kahdeksan maissa ja laitoimme huoltorakennuksella aamupalaa. Bussin lähtöön oli vielä useampi tunti, joten suuntasimme rantaan kuvaamaan. Tuuli oli taas melko kova ja meri raivosi. Reynisfjallin alapuolisilta kallioilta bonasimme taas lunneja, tosin melko kaukaa. Ilmassa leuivat mahtavat merilinnut veivät huomion pikkuisilta, hieman kömpelöiltä lunneilta.
Kävimme välillä kaupassa ja teltalla, ja palasimme takaisin meren äärelle. Yhdeltä olimme kasanneet teltan, ja heitimme rinkat bussiin odottaen sisällä huoltoasemalla vielä puoli tuntia bussin lähtöä.
Kahden tunnin matka Vikistä Skaftafelliin oli aivan huikea. Oikealla näkyi tulvatasankoja ja sandureita, ja vasemmalla vuoria ja vesiputouksia. Koko maisemaa halkoi tummasoraiset, sakeat ja haaroittuneet jäätikköjoet. Kuski kertoi yhtä siltaa ylittäessä, että entinen silta hävisi kevättulvissa ja uusi jouduttiin rakentamaan viikossa, sillä alueelle ei pääsyt ykköstien lisäksi muuta kautta ylämaan ollessa myös tulvan vallassa.
Skaftafelliä lähestyttäessä näkyviin tulivat jäätiköt. Skaftafell itsessään sijaitsee Vatnajölkullin jäätikön kainalossa. Etsimme hyvän telttapaikan ja lähdimme heti katsomaan Svartifossia.
Putoukselle oli noin 40 minuutin patikointi ylämäkeen, ja matkalla avautuivat hienot näkymät tulvatasangoille. Svartifoss oli aivan uskomattoman hieno mustine basalttipylväineen. Istuimme paikalla melko kauan, ja suuntasimme sitten eri reittiä takaisin teltalle.
Kahdeksalta alkoi Hvannadalshnúkurin kokous, jossa kävimme läpi huomisen reittiä Hvannadahlshnukurin huiputukseen, ja saimme tarvittavat varusteet, eli jääraudat ja hakut. Herätys olisi kello kolme aamuyöllä, ja lähtisimme yhteiskyydillä Vuoristo-oppaiden toimistolta kohti vuorta. Pakkasimme reput valmiiksi ja painuimme nukkumaan.
Kiitos linkistä! Teillä on ollut varsin tapahtumarikas matka ja näemmä bussillakin saaren ympäri liikkuminen on ihan mahdollista! Itse jäin hiukan kaipamaan meidän reissulta patikkaretkiä, mutta onpahan yksi hyvä syy lähteä Islantiin uudelleen.
VastaaPoista