Viime tiistaina oli melko jännät paikat. Minua pyydettiin haastateltavaksi Ylen Aamu-tv -ohjelmaan suoraan lähetykseen. Aiheena oli tietysti retkeily, ja erityisesti naisten näkökulmasta. Olimme etukäteen keskustelleet toimittajan kanssa aiheesta  puhelimitse, mutta muuten kyseessä oli täysin vapaamuotoinen juttutuokio nuotiolla ilman käsikirjoituksia.

Juttua tehtiin suorana muutaman minuutin pätkä aamutelkkariin, ja sen jälkeen vielä pidempi juttu illan paikallisuutisiin, nettiuutisiin sekä radioon. Melkoinen paketti siis värkättävänä yhden aamun aikana.

Päivä alkoi kello 6:30 Hällskärin laavulla. Etukäteen pelättyä vesisadetta ei näkynyt, ja pilvipeite hajosi vähitellen siniseksi taivaaksi. Kuvasimme monenlaista eri materiaalia, ja lopuksi vielä tehtiin erilaisia testejä ennen kello 8:13 suoraa lähetystä. 

Suora lähetys meni vilauksessa kaiken muun valmistelun lomassa, enkä ehtinyt edes jännittää. Aika vähän asiaa mahtuu muutaman minuutin pätkään, mutta onneksi kuvattiin myös paikallisuutisten juttua, jossa ehti jutskailla vähän pidempään.

Suoran jälkeen jatkettiin vielä paikallisuutisten haastattelulla, dronekuvilla, hengailuotoksilla ja lopulta oltiin valmiina hieman ennen kymmentä. 

Kiireinen aamu osoitti kuinka monta vaihetta  ja kuinka paljon aikaa suoran lähetyksen tekeminen vaatii. Oli todella hauska päästä seuraamaan tätä prosessia, ja tietysti nautin myös kauniista aamusta nuotiolla merenrantamaisemissa. 

Retkeily, sosiaalinen media, bloggaaminen ja kirjoittaminen ovat tuoneet minulle todella paljon erilaisia, upeita kokemuksia joita muistella kiikkustuolissa. Tämä menee ehdottomasti niiden joukkoon! 

Pidempi Pohjanmaan paikallisuutisten pätkä on katsottavissa täältä: https://areena.yle.fi/1-50176328

Suora Aamu-tv:n juttu löytyy osoitteesta https://areena.yle.fi/1-4573819 

Pinnalla nyt: ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoskeskustelua seuratessani koen monen muun tavoin ahdistusta. On selvää että ollaan menty jo pitkään kiihtyvää tahtia alamäkeä, ja lumipallo senkun kasvaa. Olen pohtinyt mitä voisin itse tehdä paremmin. Tuntenut syyllisyyttä. Epätoivoakin tämän jättiläisen edessä.

Voinko vaikuttaa asiaan jotenkin?

Yksi tapa on lisätä tietoisuutta, mutta kukapa voisi välttyä median luukutukselta Ilmastonmuutos on nyt mediaseksikäs aihe ja jokainen lööppilehti yrittää kalastella sillä lukijoita.

Moni on jo kyllästynyt aiheeseen. En halua tällä kirjoituksella lähteä ruotimaan ilmastonmuutosta ja sen syitä, vaan sitouttaa itseni muutamaan luontolupaukseen. Poliitikoista ja vaalilupauksista viis - koen että niihin minun lähes mahdotonta vaikuttaa. Mutta omiin kulutustottumuksiini sen sijaan pystyn ja haluan vaikuttaa. Ja teidän että sillä on merkitystä.

Miksi? Koska haluan jatkossakin hiihtää merenjäällä, ajaa koiravaljakolla pitkin lumisia baanoja, käydä avannossa, nauttia kirpeästä talvi-ilmasta, fiilistellä meidän neljää vuodenaikaa. Nauttia Suomen upeasta luonnosta.

Koska usein luonnolle paras valinta on myös minun terveyteni kannalta edullisinta.

Luontoloisen luontolupaukset

Lupaan olla fiksumpi kuluttaja

Aion entisestään harkita ostamiani tuotteita. Tarvitsenko sitä todella? Voinko ostamisen sijaan vuokrata sen tai lainata sen joltain? Tai hankkia sen käytettynä? Ostan suomalaista mikäli se on mahdollista. Vältän keinokuituja. En lähde mukaan kertakäyttökulttuuriin. Hankin sellaisia tavaroita ja vaatteita, jotka kestävät pitkään ja ovat monikäyttöisiä.

Sanon ei muoville

Mikromuovi - mikä kamalan ahdistava käsite. Sitä on kaikkialla ja sen terveysvaikutukset ovat epäselviä. Onko syytä hysteriaan? Sitä ei kukaan vielä osaa sanoa.

Aloitetaan pienestä: lupaan että käytän kaupassa kestokasseja enkä osta muovipusseja. En edes hevi-osastolla. Yritän valita mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita. Tästäpä haaste meidän perheen suosikkituotteille nyhtikselle ja härkikselle! Vältän muovia myös vaatteissa. Ei mikään helppo päätös, mutta pienin askelin fiksumpaan kulutukseen.

Ruokaa läheltä

Ruualla on suuri vaikutus meidän hiilijalanjälkeemme. Suomessa ruokaa kuljetetaan paljon ympäri maata ja se käy läpi monenlaista prosessia. Puhdasta lähiruokaakin löytyy kun tietää mistä hakea. Esimerkiksi Kokkolassa toimii REKO -lähiruokatori, josta saa lähituottajien tuotteita. Viime vuonna hain vähintäänkin kananmunat REKOsta, mutta nyt pitää taas tsempata ja katsoa mitä sieltä löytyy.

Liikkuminen

Autoilukilometrejä minulla kertyy viikossa pahimmillaan yli 200 kilometriä. Yleensä kuljen töihin kimppakyydillä miehen kanssa, mutta joskus työajat menevät siten että on pakko käyttää kahta autoa. Viime kesänä pyöräilin töihin todella vähän, oikeastaan vain pari kertaa. Aiempina kesinä 40 kilometrin työmatkaa on tullut pohjettua vähintään kerran viikossa.

Lupaan tehdä tässä ryhtiliikkeen. Pienikin parannus on eteenpäin, eli pyrin siihen että taittaisin työmatkaa pyörällä tai juosten vähintään kerran viikossa. Talvella syrjäteitä aurataan tosi heikosti, mutta fatbike kulkee kyllä huonommassakin säässä. Terveys & ekoteko!

Omakotitalossa fiksummin

Asun omakotitalossa kahdestaan mieheni kanssa. Lämmitysmuotona on suorasähkö ja sähköyhtiö on valittu ekologisuuden (ja hinnan) perusteella. Käytössä on myös ilmalämpöpumppu ja takka, jotka toimivat pääasiallisina lämmitysmuotoina. Patterit isketään päälle sitten kun pakkanen paukkuu nurkissa ja sisälämpötila on talvella alle 20 astetta. Vedenkulutuskin on viety minimiin.

Tämän kesän projektina on lämpökompostin elvyttäminen takaisin käyttöön. Varmasti keksitään vielä muutakin.

Vaikutan työssäni

Meillä viheralan ammattilaisilla on iso vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja viheralueiden säilymiseen myös kaupungeissa. Aiheesta puhutaan paljon ja konkreettisia toimenpiteitäkin on jo tehty Kokkolan alueella. Lupaan sitoutua tähän työhön ja vaikuttaa niihin asioihin joihin voin.

Nyt on kuulkaas kova resepti! Tämä on todella helppo valmistella kotona ja retkellä riittää kun turvottaa aineksia hetken kylmässä vedessä ja keittelee kasaan. 

Herkullista, ravitsevaa ja jotenkin lohduttavan makuista ruokaa. Kaloreista ei myöskään pihistellä! Tämä on minun lemppariruokaa vaelluksilla, ja tulee tehtyä vähintäänkin muutamana iltana samaa sapuskaa. Reseptiä voi varioida loputtomasti. Tykkään joskus esimerkiksi lisätä parsakaalia, papuja jne. tuomaan vaihtelua.

Miltä kuulostaa - laitatko testiin?

(Uusia) perunoita

Porkkanaa

Soijachorizoita (pakkasesta)

Fetaa

Kuivattua sipulia (voit tehdä itsekin)

Suolaa

Pippuria

Keitä muutama peruna (koosta riippuen) per syöjä. Uudet perunat menevät kuorineen mutta muuten suosittelen kuorien poistoa tässä vaiheessa. Älä keitä pehmeäksi asti vaan jätä ne selkeästi napakoiksi. Jäähdytä ennen kuivuriin laittoa. Tee sama porkkanoille ja anna jäähtyä. Viipaloi porkkanat ja perunat ohuiksi siivuiksi ja kuivaa uunissa luukku raollaan tai kasvikuivurissa. Perunat muuttuvat koviksi ja rapsakoiksi, porkkanat taasen kutistuvat ja nahkeutuvat kuivuessaan.

Soijachorizoja voi varata pari kappaletta per ruokailija Sulata soijachorisot ja viipaloi ne ohuiksi paloiksi ja laita kuivuriin tai uuniin. Soijachorizot sisältävät paljon rasvaa, joten niitä ei saa täysin kuiviksi. Valmiina ne ovat selkeästi rapsakoita.

Fetaa kannattaa laittaa reilusti, eli vähintäänkin puoli pakettia! Retkellä kalorit ovat kavereita. Murusta feta leivinpaperin päälle. Feta palaa helposti joten pidä lämpötila alhaisena. Murustettu feta kuivuu nopeammin ja on valmiina kovaa rouhetta.

Kun kaikki ainekset on kuivattu yhdistä ne esimerkiksi minigrip -pussiin (ne voi myöhemmin pestä ja käyttää uudelleen). Ripottele tässä vaiheessa mukaan vielä muutama ruokalusikallinen paahdettua sipulia (tämän voi valmistaa itsekin jos haluaa).

Suola ja pippuri kannattaa lisätä vasta keittovaiheessa. Luultavasti fetan suola riittää.

Tadaa, valmista!

Lisää minigrip-pussiin sen verran vettä että kaikki ainekset peittyvät tai kaada seos kattilaan likoamaan. Anna liota mielellään ainakin tunti.

Keitä kunnes ainekset ovat pehmenneitä ja ruoka on muhennosmaista. Feta sulaa keitinliemeen herkulliseksi kastikkeeksi. Mausta tarvittaessa pippurilla ja suolalla.

Nauti! <3

Luonnon hyvinvointivaikutuksista puhutaan nyt paljon. Tutkimusten mukaan luonnossa oleskelu vaikuttaa monella eri tavalla hyvinvointiin. Lue lisää aiheesta täältä! 

Mutta mistä varastaa luontoaikaa, kun tekee kokopäivätyötä ja usein myös illat ovat täynnä velvollisuuksia ja ohjelmaa? 

Urbaanien viheralueiden merkitys korostuu aina vain enemmän, kun kaupungit tiivistyvät ja väkimäärä niissä lisääntyy. Ei maaseudulla tarvitse miettiä onko ympärillä riittävästi vihreää.  Luontokokemuksia pitää tuoda lähelle, jotta kiireiset ihmiset voisivat nauttia edes pienen luontohetken lähipuistossa tai työmatkan varrella arjen keskellä. 

Kuten aiemmin linkkaamani Mielenterveystalon artikkeli kertoo, niin pienikin määrä luontoa vaikuttaa positiivisesti terveyteen. Nämä jutut on aika itsestäänselviä; käy lounaalla pieni happihyppely, kävele tai pyöräile työ/koulumatkat jne. Mitä muuta voisi tehdä, jotta luonnossa tulisi liikuttua enemmän?

Retkireppu kannattaa pitää lähtövalmiudessa, jolloin extempore-retket helpottuvat. Teen itse usein niin, että pakkaan repun mukaan töihin, jolloin voin vaihtaa retkikamppeet niskaan töistä lähtiessäni, kaataa kuumaa vettä termariin ja suunnata suoraan retkikohteeseen. 

Risukeitin on nopea ja hauska vaihtoehto, mikäli et ole suuntaamassa nuotion ääreen. Itseltä löytyy Savotta Happy stove, joka on hyvä, pieneen tilaan pakkautuva ja edullinen peruskeitin. 

Omasta retkirepusta löytyy: 

Tulitikkuja + sytykkeet (vedenpitävästi pakattuna)

Puukko

Polttopuita

Termospullo

Muki 

Spork

Otsalamppu (pimeän aikaan)

Kännykkä (vesitiiviisti)

Taukotakki 

Istuinalunen

Kaikki joutuvat syömään jotain joskus, joten miksi sitä ei tekisi ulkona? Näin saa tehokkaasti yhdistettyä kaksi hyvinvointia lisäävää tekijää: luonnon ja ravinnon.

Arkena ei kannata hifistellä liikaa. Töiden jälkeen kaipaa aika pian jotain tukevampaa, joten nyt ei lähdetä liikkeelle protskupatukkalinjalla, eikä myöskään olla liian tiukkapipoisia ravintoarvojen suhteen. 

Vinkkejä helpoista retkieväistä:

Valmiit paninit kylmähyllystä - niin hyviä nuotiolla grillattuna!

Vierailu kaupan paistopisteellä

Valmispizza kylmähyllystä (ei pakaste)

(vege)Makkara sinapilla - klassikko! 

Kaveriksi otetaan tietenkin kaakaot tai kahvit. Retkireppuun sujahtaa helposti pieni nokipannu ja valmiiksi kuumasta vedestä kahvit keittyvät nopeasti. Mutta kukaan ei katso pahasti, vaikka kuppiin varistaisi valmiskahvia. Kahvin kanssa on asiaankuuluvaa nauttia jotain pientä makeaa.

Läheltä löytyy aivan mahtavia retkikohteita. Miksi kuluttaa aikaa ja polttoainetta liikkumiseen jonnekin kauas, kun ihan kaikkialta löytyy paikkoja joissa tehdä päiväretkiä tai viikonlopunkin mittaisia samoiluja?

Yhdistän usein juoksuvalmentajan tekemän juoksuohjelman "peruskestävyystreenin" retkeilyyn. Oli sitten kyseessä arki-illan tunnin mittainen lenkki tai viikonlopun kolmen tunnin "pitkis", niin saman homman voi hoitaa reppu selässä ja nauttia treenin jälkeen tai sen lomassa mukavan retkievään. Näin lenkistä tulee enemmän luontokokemus ja vähemmän treeni. 

Talvella jää tarjoaa upeita mahdollisuuksia retkeilykohteiden laajentamiseen. Retkiä voi tehdä saariin tai kierrellä turvallisesti rantaviivaa pitkin. 

Kivoja retkikohteita löytyy myös lähipuistoista. Monista puistoista löytyy grillausmahdollisuus, joten kiireiselle tai vaikkapa lapsiperheelle paras vaihtoehto voisi olla lähteä lähipuistoon retkeilemään. 

Vinkkejä retkikohteiden hakuun:

Kunnan/kaupungin nettisivut - Kokkolassa https://kokkola.liikuntapaikka.fi/ 

Retkipaikka - "kaikkihan tämän tietää"

Outdoor Active (vinkkaus myös ulkomailla retkeilijöille)

Ilta on jo pitkällä ja pimeä laskeutunut kun suksin autiotuvan pihalle. Tupa vaikuttaa olevan tyhjillään, ja lumet kopisteltuani astun sisälle aikeissa pistää tulet kaminaan. 

Ei puita. 

Ärripurri nostaa vähän päätänsä, kun lampsin takaisin ulos hakemaan puusäkkiä ja ryhdyn pienimään sytyketikkuja. Tikut ja kiehiset valmiina avaan kamiinan oven ja...

... se on täpöten täynnä tuhkaa. 

Huokaus. Ei muuta kuin tyhjentämään kamiinaa jotta saisin vihdoin ne tulet tehtyä. Tunnelma nousee kun kamiinassa ritisee viihtyisä tuli ja lämpö alkaa välittömästi levitä hirsitupaan.

Nousen aikeissa hakea vettä, kun huomaan että puhtaalle vedelle tarkoitettu sanko on täynnä epämääräistä nestettä. Taidan jo kiukutella ääneen kun lähden tiskaamaan sankoa ja haen siihen joesta vettä. Kylmä ilma kipristelee nenänpäätä ja tähtitaivas saa mielen keveäksi. 

Sisällä pyyhin vielä pöydät murusista, laasen lattiat ja tasot ja vihdoin pääsen asettumaan tupaan.  Puhtaassa tuvassa viihtyy paremmin. Kaivan vielä vieraskirjan esille ja kirjoitan siihen pistävät moitteet tupasäännöistä ja niiden noudattamisesta.

Iski ärripurri

Jälkeenpäin vähän kaduttaa. Vaikkei nyt suoranaista haukkumista tullut harrastettua, niin silti vähän liian pistävästi tuli tupakirjaa töherrettyä. Asiat kun voi aina esittää rakentavan asiallisesti.

Myönnetään että kertomusta on hieman väritetty, mutta valitettavasti tämän suuntainen tapahtuma sattui viime reissulla Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Tupaan tullessa kaikki oli hujan hajan ja ensimmäisenä sai ryhtyä siivoamaan ja pilkkomaan puita. Asia pääsi korostumaan siitäkin syystä, että tätä tupavierailua lukuunottamatta kaikkialla muualla oli tehty puut ja sytykkeet valmiiksi, siivottu paikat ja huomioitu seuraavat tulijat.

Ei olla niinku kotona

No ensimmäisenä tietenkin se, että ihan hirveän vähille voimille ei kannata itseään vetää ennen leiriytymistä. Tuvassa riittää askareita vaikka edelliset asukkaat olisivat käyttäytyneet muita huomioiden. Ärripurri pysyy myös kauempana kun sille antaa säännöllisesti energiaa ja herkkuja. 

No toiseksi ne tupasäännöt. Kirjoitin aiemmin julkaisun "Tupaetiketti ja kuinka siitä selvitään", joka kannattaa käydä lukaisemassa. Autiotuvissa pärjää hyvin kun hallitsee muutamia perusasioita ja huomioi toiset käyttäjät.

Ei käyttäydytä kuin kotona, vaan ennemmin kuin kyläpaikassa tai työpaikan kahvihuoneessa. Jaetaan huomaavaisuutta ylenmäärin. Viihdyn itse paremmin teltassa kuin tuvassa, mutta talvisaikaan neljän seinän sisällä on kiva käydä lounastauolla, kuivailla varusteita tai viettää pitkää ja pimeää iltaa kaminan lämmössä.

"Sopu sijaa antaa" neuvotaan tupaohjeissakin.

Kaima Design on poronnahkaisia koruja valmistava yhden naisen yritys. Koruissa kiteytyy nykyaikainen sanoma: luonnonmukaisuus ja pientuotanto; minulta sinulle. 

Kaima Designilta löytyy kaksi korusarjaa: Usva -mallisto, joka on graafisen mustavalkoinen sarja sekä Bloom, joka on herkän naisellinen ja silti voimakas. Kumpikin sarja sisältää korvakoruja ja riipuksia eri koossa ja mallissa.

Valitsin itselleni Bloom-sarjan isot roikkuvat korvakorut, pienemmät nappikorut sekä ison riipuksen. Värivalikoimaa on runsaasti ja valinta oli haastava. 

Yllätyin tuotteen keveydestä. En pidä raskaista korvakoruista, ja Bloom-korviksia tuskin huomaa. Tuotteen laatu on moitteeton ja materiaalina poronnahka on kaunis. 

Nappikorut toimivat täydellisesti arjessa työpukeutumisessa. Ne ovat juuri sopivan kokoiset ja sopivat monen eri asun kanssa. Nappikorviset näyttävät kauniilta yhdistettynä Bloom-riipukseen 

Roikkuvat korvikset sopivat myös työkäyttöön, mutta loistavat yhtälailla juhlapukeutumisessa. Kaima Designin korut herättävät  keskustelua ja ne huomataan. Ilolla kerron niiden olevan suomalaista käsityötä. 

Kaima Design -koru tuo arktista kauneutta niin arkeen kuin juhlaankin ja se on kuin pieni pala Lappia lahjaksi itselle tai ystävälle. Ihanan pehmeä poronnahka on erittäin kevyt mutta silti näyttävä. Koru on tarkoitettu antamaan kimallusta päivääsi ja muistuttamaan siitä kuinka kaunis olet!

Kuka löytyy Kaima Designin takaa?

Kaisa Sipovaara. Kuvaaja Teemu Kuisma.

Voin ilolla ilmoittaa, että mainitsemalla tilauksen yhteydessä koodin LUONTOLOINEN saat Kaima Design -tilauksestasi -10 % alennuksen sekä ilmaisen toimituksen. Koodi on voimassa 20.2 saakka, joten suuntaa osoitteeseen: 

https://www.facebook.com/kaimadesign/ tai lähetä sähköpostia kaimatuote@gmail.com