Olen niin kiitollinen.
Kiitollinen siitä että saan elää tätä elämää juuri näin. Olen kiitollinen että meillä on täällä Suomessa upea luonto, joka on monella mittapuulla koskematon ja puhdas. Olen myös kiitollinen perheestä, kodista, ystävistä, noista elukoista. Jopa siitä mustasta lihavasta kissasta. Harrastuksista, työstä ja terveydestä. Ne kaikki on mittaamattoman arvokkaita juttuja.
Aina välillä sen unohtaa että kuinka onnellinen sitä onkaan. Takertuu niihin arjen pikkuongelmiin ja hoivaa niitä suuremmiksi vaikka ympärillä on valtameren verran kaikkia ihania ja positiivisia asioita. Kuulostaako tutulta?
Olen potenut viikon verran flunssaa joka alkaa onneksi vähän helpottaa. Yleensä olen sairaana kiukkuinen kuin ampiainen, sillä ei pääse treenaamaan ja koirat seisoo tarhoissa. Nyt on ollut joku outo seesteisyyden aalto päällä.
Kyllä tämä tästä kun vain malttaa.
On ollut aikaa lueskella ne rästissä olevat kirjat loppuun ja *kamala tunnustus tällaiselta ulkoilmaihmiseltä* pelata suosikkipeliäni Long darkia. Selviytymispeli luonnon keskellä talvimaisemissa. Hmm.. Varmasti todella yllättävä valinta.
Eilen lähdin puolilta päivin töistä - kiitos ihanan esimiehen - ja lähdin valjakkoajelulle metsäautoteille. Oli ihana tunne päästä vähän ulkoilemaan sisällä istuskelun ja makoilun sijaan ja nautiskella täydellisestä pikkupakkasesta ja auringonpaisteesta. Ajella metsäautoteitä täydellisellä nelikolla jotka tottelevat pientä käskyä ja kulkevat sinne minne haluan aina samanlaisella innolla ja tuike silmissä. Kyllä nämä pikkuvaljakot on selvästi minun juttuni.
Muistelin kun muutama vuosi sitten jouduin aina kääntymään takaisin tietyssä paikassa kun koirilla loppui vetohalut kesken. Mukavaa se oli silloinkin, mutta ei se voita sitä fiilistä kun tietää että nuo menee niin pitkälle kuin jalat riittää. Ajeltiin mukava vajaa 25 kilometrin lenkki ja kotona oikaistiin sohvalle lukemaan kirjaa. Vielä ei ihan ole juoksukunnossa mutta pian!
Kyllä tämä tästä kun vain malttaa.
On ollut aikaa lueskella ne rästissä olevat kirjat loppuun ja *kamala tunnustus tällaiselta ulkoilmaihmiseltä* pelata suosikkipeliäni Long darkia. Selviytymispeli luonnon keskellä talvimaisemissa. Hmm.. Varmasti todella yllättävä valinta.
Eilen lähdin puolilta päivin töistä - kiitos ihanan esimiehen - ja lähdin valjakkoajelulle metsäautoteille. Oli ihana tunne päästä vähän ulkoilemaan sisällä istuskelun ja makoilun sijaan ja nautiskella täydellisestä pikkupakkasesta ja auringonpaisteesta. Ajella metsäautoteitä täydellisellä nelikolla jotka tottelevat pientä käskyä ja kulkevat sinne minne haluan aina samanlaisella innolla ja tuike silmissä. Kyllä nämä pikkuvaljakot on selvästi minun juttuni.
Muistelin kun muutama vuosi sitten jouduin aina kääntymään takaisin tietyssä paikassa kun koirilla loppui vetohalut kesken. Mukavaa se oli silloinkin, mutta ei se voita sitä fiilistä kun tietää että nuo menee niin pitkälle kuin jalat riittää. Ajeltiin mukava vajaa 25 kilometrin lenkki ja kotona oikaistiin sohvalle lukemaan kirjaa. Vielä ei ihan ole juoksukunnossa mutta pian!
Viikonloppuna onkin tiedossa extrajännää, sillä olen lähdössä Uuden musiikin kilpailun semifinaaliin kannustamaan Saara Aaltoa! Voitin liput Saaran järjestämässä Instagram-kilpailussa. Saara on aivan ihana persoona ja superlahjakas, ja vaikka en tunnustaudu poppimusiikin fanittajaksi lähden mieluusti kuuntelemaan sitä hänen esittämänään.
Ai että, miten ihana postaus. Voin niin samaistua ajatuksiisi! KIITOS! :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Mukava kuulla että ajatukset kosketti. :)
PoistaVälillä on hyvä tarkastella ympäristöään ja todeta kiitollisuutta. Parasta on kuitenkin huomata se kesken päivän "ihan ohimennen" <3
VastaaPoistaMukavaa tulevaa viikonloppua! :)
Kiitos samoin! :)
PoistaSaisipa näitä hyviä fiiliksiä purkitettua niin voisi hyödyntää sitten kun ketuttaa tai ahistaa. :P