"Onks tuolla raskasta polkea?"
"Kauanko kestää pumpata renkaat täyteen?"
"Pystyykö tuolla ajamaan asfaltilla?"
"Onks raskas polkea?"
"Maksoi varmaan monta tonnia?"
"Onko tuo pyörä vai mopo?"
"Voiko tuolla ajaa lumella?"
"Raskas polkea?"
Mikään ei aiheuta kanssaihmisissä yhtä suurta ihmetystä kuin fatbike eli tuttavallisemmin läskipyörä. Sekä tutut että tuntemattomat uskaltavat estoitta lähestyä ja esittää (niitä samoja) kysymyksiä kerta toisensa perään ja mitäpä muuta ylpeä ja onnellinen pyöränomistaja tekisi kuin vastailisi auliisti ja hymy korvissa siihen sadanteen "paljonko nuo paksut renkaat vaikuttaa rullaavuuteen" -kysymykseen.
Tuttavani sanoi että läskipyöräkuskin tunnistaa leveästä hymystä ja allekirjoitan tämän ihan täysin. Siis sillä polkeminen on aivan sairaan hauskaa! Ensimmäistä kertaa maastossa pyöräillessäni nauroin ihan oikeasti ääneen. Ajoin kuraputista ja kikatin. Heinäpellon laitaa ja ulvoin naurusta. Suoraan ojaan (ja lensin melkein nenälleni) ja piti taas pyyhkiä ilonkyyneleitä silmistä. Uskomattoman viihdyttävää!
En ole ikinä pitänyt itseäni maastopyöräilijänä ja olen pikemminkin arka kuin uhkarohkea mitä tulee epämääräisiin ajouriin. Valitsen mieluummin maantieihmeen ja sileät baanat tai mukavan kurvailevat ja hyväkuntoiset soratiet kuin ruttuisen ja mahdottoman teknisen polun. Mutta fatin myötä olen muuttanut mieleni maastopyöräilystä ja pidän sitä ehkä vaeltamisen jälkeen parhaana hermolomana ja höpsöttelyaktiviteettina ikinä. Pakko keskittyä itse tekemiseen ja se tekeminen on tosi hauskaa!
Päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen ostamaan uuden sukupolven White -fatbiken. Tarkemmin mallia White 4 Fat Lite. Tähän oli paljon perusteluita mutta yksi tärkeimmistä oli vakiona 4,8 tuuman renkaat ja hydrauliset levyjarrut. Pyörämaailmassa puhutaan ankkureista ja 4 Lite ei ole vissiin ihan pahimmasta päästä siinäkään kategoriassa (15,5 kg). Osista löytyy Shimanoa ja muita luotettavia valmistajia. Mikään ei ole huippua mutta sellaista kultaista keskitietä joka kelpaa peruspyöräilijälle ihan mainiosti. Eli yksinkertaistettuna Whiten pyörissä on kohtuullinen hinta-laatusuhde ja pyörän ominaisuudet palvelevat minun tarpeitani.
No mitä sillä fätillä sitten tehdään? Sillä voi ajaa maastossa mikä on tosi hauskaa, maantiellä (olen ajanut jo kerran 20 km:n työmatkan), treenata koiria ja suunnittelin josko pääsisin vihdoin talvityömatkapyöräilyn makuun kun eihän meiltä landelta löydy mitään höylättyjä pyöräteitä. Olen myös haaveillut maastopyöräretkistä ehkä jopa tunturiin? Pitäisi vissiin miehellekin hommata oma fätti...
Mäki haluan! Juurikin koirien juoksutukseen, sillä meillä riittää hiekkateitä, jolle en oo uskaltanu vanhalla Helkamalla mutta joilla koirien ois paljon parempi juosta kuin asfaltilla. Ootko testannu pyörää koirien kanssa hiekkatiellä tai muulla pehmiämmällä alustalla?
VastaaPoistaVoin suositella! Olen ajanut sekä pehmeähköllä hiekkatiellä että ihan pellonlaidassa ja välillä jopa mudassakin. Fätti käyttäytyy tosi nätisti verrattuna entiseen maastopyörään.
PoistaHyvä että tykkäät pyörästä! Pakko tosin korjata, että renkaat ovat 4,5" ilmoitetulta leveydeltään. Pyörään mahtuu 4,8", mutta sellaisia ei ole vakiona. Toinen suru-uutinen kyseisen pyörän renkaista: https://electricbike-blog.com/2015/11/08/vee-rubber-snow-shoe-4-5-how-to-lie-about-the-size-of-your-unit/.
VastaaPoista