Viime viikonloppu tuli vietettyä hieman erilaisissa merkeissä. Osallistuin nimittäin EMACin (Equestrian Martial Arts Club ry) kesäleirille Ylistarossa.
Olen jo jonkin aikaa fiilistellyt ajatusta ratsastusjousiammunnasta (varsinkin tämän artikkelin jälkeen), ja heti kun kuulin että Kokkolaan on perustettu EMACin alajaos MOKA (Mounted Archers of Kokkola Area) otin yhteyttä Keski-Pohjanmaan Hevostaitoon joka järjestää perusopetusta ratsastusjousiammuntaan. Ratsastuskoulun vetäjä Ane on itsekin harrastaja ja on kouluttanut hevosiaan lajin pariin.
Olen jonkin verran harrastanut jousiammuntaa pitkäjousella ja joku kymmenen vuotta (kröhöm) sitten ratsastin vielä aktiivisesti. Sen jälkeen touhu on ollut "kerran kaksi vuoteen" maastomopoilua issikoilla tai muuta vastaavaa. Ratsastusjousiammunta iski heti jonnekin tosi syvälle. Siinä yhdistyy kaksi mielettömän siistiä lajia ja yhdessä ne tarjoavat älyttömän paljon haastetta ja hienoja kokemuksia.
Yritän pitää sellaisen elämänasenteen etten rajoita itse itseäni, vaan annan mennä jos jokin asia kiinnostaa. Siispä noudatin tätä ja ilmoittauduin leirille.
En ehtinyt käydä ennen leiriä kuin yhdellä tunnilla josta ammuttiin hevosen selästä, joten epäilys oli suuri oman pärjäämisen suhteen. Vetäjät kuitenkin vakuuttivat että tasolla ei ole väliä, joten tyypilliseen tapaan lähdin soitellen sotaan ja hyppäsin lauantaina aamusta Anen kyytiin kohti Ylistaroa. Perillä meitä odotti joukko mukavia ihmisiä ja oli heti selvää että omalla osaamisella ei ole väliä. Tänne on tultu oppimaan.
Ensimmäisenä päivänä teimme hieman kehonkäyttöharjoituksia kepin kanssa ja ilman, ja siirryimme sitten hevosten kanssa kentälle jossa kävimme suoraan asiaan. Puoli toista tuntia kului nopeasti ja pääsin jo vähän jyvälle oikean istunnan suhteen. Menin vain käyntiä, sillä minulla oli sille päivälle varattu melko herkkä hevonen enkä yhtään luottanut taitoihini.
Toinen päivä alkoi jouskaharjoituksilla ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta. Tekniikassa on paljon hiomista ja toistoja pitäisi saada jotta saisin pikkuhiljaa nopeutta ja varmuutta tekemiseen. Mihail oli todella hyvä opettaja ja selitti yksinkertaisen selkeästi missä on vika ja mitä pitää tehdä. Porukalla oli erilaisia tekniikoita ja varusteita joten jokainen vaatii hieman erityyppistä ohjeistusta.
Iltapäivä oli taas pyhitetty ratsastukselle, ja meninkin huikeat kaksi tuntia kentällä jousiammunnan parissa. Olin jo hieman varmempi ratsastuksen suhteen ja sain alleni melkein pomminvarman hevosen, joten hommaan alkoi tulla tekemisen meininkiä. Harjoittelin edelleen oikeanlaista tuettua istuntaa ja ammuimme sekä eteen, sivulle että taaksepäin. Kokeilin mennä myös laukkaa ja se sujui ihan hyvin. Liikkeestä ampumista pitää toki harjoitella vielä kovasti ja nokitustekniikka on ihan alkutekijöissään.
Maanantai olikin hauska päivä, sillä aloitimme treenit Teron luota Ulvilassa. Meitä odotti asekattaus joka käsitti jousien lisäksi miekkoja ja keihään. Harjoittelimme kolmessa ryhmässä erilaisia lyöntikuvioita, torjumista, keihäänheittoa ja "hiipimiskävelystä" ampumista. Kokeilin myös Jarmakia, eli seläntakaa alaspäin ampumista.
Harjoittelimme näin muutaman tunnin ja pidimme sen jälkeen leirikisan radalla, joka käsitti erilaisia jousiammuntakohteita, keihäänheittoa, miekkailua ja juoksemista. Jokainen suoritti radan yksitellen, ja Mihail pisteytti suorituksen osumien ja nopeuden suhteen. Oma sijoitukseni oli 4., mikä on melko hyvin tällaiselle aloittelijalle. :P
Iltapäivällä hypättiin taas hevosen selkään ja harjoiteltiin jousiammunnan lisäksi miekkailua. Alkuun kierrettiin yksitellen rataa ja lyötiin kuviteltuja kohteita. Tämän jälkeen siirryttiin pariharjoituksiin ja lopulta kentällä oli täysi sota päällä kun kaikki taistelivat kaikkia vastaan ja pyrkivät pudottamaan muut pelistä osuneella lyönnillä ja torjuivat samalla muiden iskuja.
En voi muuta sanoa kuin vitsi mikä harrastus! Olen ihan täysillä koukuttunut tuohon touhuun. Ihmiset on aivan ihania ja tosi innostuneita, ja tuntui että pääsin heti mukaan porukkaan. Nyt keskityn hetkeksi muihin projekteihin ja jätän tämän hautumaan kunnes elokuun reissut on reissattu. Tulette varmasti lukemaan lisää tästä harrastuksesta blogista myöhemminkin.
Pääsin itsekin kokeilemaan lajia tänä kesänä ensimmäistä kertaa Inarissa 3 päivän leirillä, jonka piti Anna Minkkinen. Hieno laji, paljon uusia elämyksiä ja jäi kyllä kutkuttelemaan tämän lajin jatkaminen. Mikäli järjestät jatkossa jotain "lukijatapaamista" ;), niin tämän lajin ympärille vaikka viikonloppu voisi olla kiva...
VastaaPoistaHeippa ja tosi kiva kun tulit kommentoimaan! Olisin mieluusti lähtenyt itsekin tuonne Inarin leirille. :) Ei yhtään hullumpi idea tuo blogitapaaminen, pitääpä laittaa suunnitteluun!
Poista