Kevennysprojekti

Kuten joku on varmaan lukenutkin niin suoritan parhaillani Viiden huipun haastetta (lisää Retki-lehden elokuun numerossa). Haasteessa on tulevana kesänä edessä Norjan korkein huippu Galdhöpiggen ja samalla vaelletaan Jotunheimenin maisemissa. Tiedossa on paljon mäkitunkkausta ja haastavaa kivikkoa, joten mukaan otettavat tavarat on käytävä tarkasti läpi.

Pinkki rinkka joutuu siis dieetille.

Norjalaiset ja ruotsalaiset patikoivat usein vain pienellä päivärepulla miehitetyiltä tunturiasemilta ja tuvilta toiselle. Siten kantamukset pysyvät haastavassa maastossa huomattavasti kevyempänä verrattuna "suomalaiseen" tapaan kantaa majoitetta ja keittiötä ruokatarpeineen mukanaan. Kyllähän tämä antaa aivan erilaiset vapaudet reissun suhteen ja sopii hyvin suomalaiseen erakkoluonteeseen. Mutta kovin kantajaystävällistä se ei ole ainakaan Norjan vuoristossa liikuttaessa.

Olen retkeilijänä melko mukavuudenhaluinen ja tykkään kun on lämmintä, pehmeä makuupaikka ja maha täynnä hyvää ruokaa. En halua reissussa tinkiä leirimukavuudesta mutta tässä tapauksessa on mietittävä myös sitä itse liikkumisen mukavuutta ja mielekkyyttä. Hyvin on pärjätty painavammallakin rinkalla, mutta kuinkas mieli muuttuu kun pitäisi ylittää Glittertind 24 kg:n pakaasin kanssa?

Ensimmäinen varustekaaos levitetty pitkin taloa...

Kevennysprojektin pääpiirteet

• Mukaan vain tarpeelliset vaatteet eikä yhtään ylimääräistä
• Kolmen - neljän hengen porukalle vain yksi teltta ja yksi kaasukeitin (trangia)
• Ruuan määrän ja laadun optimointi
• Ensiaputarpeiden ym. sälän karsiminen vain olennaisimpaan 

Vaatteet

Vaatepuoli jakautuu neljään kategoriaan jotka ovat:

1. Aluskerrasto (alkkarit, sukat, urheilurintsikat, ohut merinovillakerrasto)
2. Kulkuvaatteet (vaellushousut, merinovilla t-paita, shortsit)
3. Sadekerros (goretex)
4. Lämpökerros (kevytuntuvatakki)

Alusvaatteita lähtee mukaan kaksi vaihtoparia päällä olevien lisäksi. Sukkia otan vain yhden vaihtoparin ja urheilurintsikoita (bambua) mukaan lähtee vain yhdet. Ohut merinovillakerrasto on mukava yöpyessä ja tarvittaessa pitkähiainen paita toimii myös kulkuvaatteena päivällä. Merinovillassa pieni kosteus (lue: hiki) ei haittaa vaan se pysyy suhteellisen hajuttomana pitkään ja säilyttää silti lämpöominaisuuksia.

Kulkuvaatteissa suosin perinteisiä vaellushousuja joista löytyy joustopaneelit. Niiden kaveriksi mukaan lähtee merinovillainen t-paita jonka päälle vetäisen tarvittaessa pitkähiaisen. Tuulisella kelillä sadekerrokseksi varattu activeshell goretakki tuo lisäsuojaa.

Sadekelin sattuessa kohdille tai tuulen oikein puhaltaessa kulkuvaatteiden päälle vetäisty goretex-asu auttaa kovasti. Suosin mahdollisimman kevyttä ja hengittävää goretexia, ja nyt käytössä on Haglöfs Lim -sarjan puku. Huipputunnelmissa tai illan hämärtyessä leirissä on mukava käyttää kevytuntuvatakkia, joka pakkautuu nyrkin kokoiseen tilaan.

Kulku

Selässä keikkuva rinkka on Osprey Xena, jonka sain armaalta mieheltäni lahjaksi reilu vuosi sitten. Litroja rinkassa on 85, mutta se onkin ostettu myös talviretkiä silmälläpitäen. Tilanpuutetteesta ei siis tarvitse kärsiä. Kotoa löytyy myös Jaska Sudennahan 45 litran rinkka, mutta en usko että minulta löytyy niin paljon seikkailumieltä että yrittäisin pärjätä sillä Norjassa.

Rinkan päälle otan sadesuojuksen, joka blokkaa varmasti osan vedestä mutta lähinnä suojaa rinkkaa kun nakkelen ja raahaan sitä pitkin maastoa. Rinkan sisällön pakkaan vedenpitäviin kuivapusseihin. 

Keittiö

Keittiön sydämenä toimii varsin perinteisesti trangia, jota käytämme kaasupolttimella. Trangian
kattila on riittävän suuri kolmen hengen keittiöön ja lisäksi se on mukavan stabiili epätasaisessa maastossa. Ei toki mikään grammarin valinta, mutta jätän tällä kertaa kahvipannun ja erillisen paistinpannun pois.

Ruokalista tulee olemaan käytännössä tämän tyyppinen:

Aamupala: Puuro , kahvia, leipää
Lounas: Jotain kuumassa vedessä valmistuvaa, esim. itsekuivattua keittoa. Lisänä leipää ja kahvia.
Välipala: Suklaapatukka, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä
Iltaruoka: Itsekuivatuista raaka-aineista valmistettu soosi

Pari illallista kuivattuna. Edustalla kasviswokki, takana papupataa ja kuivattuja soijanakkeja.

Ruoka on sen verran tärkeä juttu että sitä tulee otettua mukaan aina liikaa. Loppujen lopuksi vaelluksen evästys on yksinkertaista eikä vaadi ihmeellisiä kikkailuja. Pitää vain huolehtia että jättää ne kevyttuotteet kotiin ja pakkaa riittävästi kaloreita että jaksaa. Tällä reissulla ei tosin ole jälkiruokia, nyyh..

Islannissa Hornstrandirin reissulla laskin vaelluspäivät väärin (hups) ja muonat oli muutenkin tiukalle laskettu. Siinä sitten nuoleskeltiin pähkinäpussin pohjaa ja haaveiltiin ruuasta.. ei sekään mikään mieltä ylentävä kokemus. Ja saan muuten kuulla tästä säännöllisesti.

Majoittuminen

Norjan reissulle meitä lähtee kolmen hengen jengi ja teltaksi valikoitui Terra Nova Wild Country Hoolie 4 jossa on mukavasti tilaa puuhailla huonollakin säällä. Olen kirjoittanut teltasta blogiin muutaman artikkelin joten en sen kummemmin lähde avaamaan kyseisen majoitteen ominaisuuksia, mutta totean sen varsin hyväksi ostokseksi hintaansa nähden.

Hoolie on ollut mukana mm. lokakuisella Haltin reissulla ja Sarekissa lumimyrskyissä. Painoa voisi varmasti olla vähemmän, mutta arvostamme teltan tarjoamaa riittävää tilaa.

Makuupussin kanssa on hieman arvottu, mutta lopulta päätin ottaa mukaan Marmotin Angelfire-pussin sillä yöt voivat olla yllättävän viileitä tunturissa. Paleleminen on kurjaa ja suhteellisen askeettisen vaatepuolen vuoksi en lähde testaamaan olisiko kenties kevyempi kesäpussi riittävä. Makuualustaksi mukaan lähtee Exped Synmat -alustat.

Ensiapu

Ensiapupuolella pakkasimme kaikki rakkolaastareita ja henkilökohtaisia lääkkeitä lukuunottamatta yhteen pakaasiin joka sisältää varsin perinteisiä tarvikkeita. Ensiapupuolella en viitsi lähteä kovasti riskeeraamaan ja viilaamaan grammoja, vaan otamma mukaan kaiken tarpeellisen ja sillä sipuli.

Elektroniikka ja muu sälä

Reissuelektroniikka painaa suhteellisen paljon, mutta turvallisuudesta ei kannata kovasti tinkiä. Kännykkä kulkee matkan ajan vedenpitävässä pussissa sammutettuna, ja kotipuolen viestintää hoidamme Spot-lähettimellä. Spot toimii satelliittien kautta ja on hyvä lisä retkiturvallisuuteen. Ihan satasella en siihen luottaisi, sen verran löytyy netistä negatiivisia kommentteja laitteen toiminnan suhteen.

Retkiturvallisuutta edistää myös gps joka toimii retkikartan ja kompassin tukena. Yleensä sitä ei tule otettua kovin montaa kertaa esille, mutta huonolla näkyvyydellä tai erikoistilanteissa se on korvaamaton apu.

Muuta elektroniikkaa edustavat pieni pokkarikamera, otsalamput ja varavirtalähde (lähinnä kameran lataukseen).

Joka reissulla pitää tietysti olla mukana korjaustarvikkeet ongelmien varalle. Meidän korjauspakkiin kuuluu neula ja karhunlankaa, nippusiteitä, liimaa ja valmispaikkoja, jesseteippiä ja pari varalukkoa.

Viikonlopun testireissulla totesimme rinkkojen painon asettuvan jonnekin 10 kilon paremmalle puolelle ilman ruokia ja vesiä. Tämä on varsin tyydyttävä lopputulos, sillä yleensä rinkat painavat yli 20 kiloa kaikkinensa. Nyt saamme toki jakaa kaikki tarvikkeet kolmelle ja kesäreissulla ei tarvitse niin järeitä kamppeita ja paljon vaatetusta kuin lokakuisella Haltin vaelluksella.

Myönnän kyllä että tavaraa tulee otettua mukaan liikaa ihan vain jo sillä perusteella että "kyllähän minä ne jaksan kantaa". Rinkan keventämisen ei tarviste tarkoittaa askeettisuuteen asti menemistä, vaan sen voi tehdä pienillä järkevillä valinnoilla.

Ei ole vain yhtä tapaa keventää, vaan jokainen voi miettiä sen oman mukavuusrajansa ja toimia sen mukaisesti.

Millaisia grammariratkaisuja sinä olet tehnyt retkeilyn suhteen?