Keväällä minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua retkeilyyn liittyvän hankkeen kautta opintomatkalle Saksaan ja Sveitsiin. Minä tunnetusti harvemmin kieltäydyn mahdollisuudesta päästä reissuun jonnekin vuoristomaisemiin. Ihanaa päästä näkemään lunta! Tämä tarkoittaa myös sitä, että pääsen vihdoin alpeille! 

Ohjelma on tiivis ja täynnä mielenkiintoisia vierailuja erilaisiin kohteisiin. Pääsemme tekemään patikointireissuja upeissa maisemissa, ja pakkasin toki myös polkujuoksukamppeet mukaan.

Osallistun myös  Outdooractive -konferenssiin, jossa esitellään uusimmat ulkoiluun liittyvät trendit. Aion myös tehdä uuden aluevaltauksen canoyingin parissa. Siinä liikutaan kanjonin pohjalla uiden, kiipeillen ja hyppien. Kieltämättä vähän perhoset lepattelee vatsassa! 

Reissukertomusta seuraa kotiutumisen jälkeen, mutta sitä odotellessa kannattaa laittaa seurantaan https://www.instagram.com/luontoloinen/. Pyrin julkaisemaan Instagramiin paljon reissukuvia ja juttuja matkan varrelta, joten tuus mukaan! 

Julkaisun kuvat on otettu 2013 Islannin reissulta, kun huiputimme maan korkeimman vuoren Hvannadahlshnukurin. 

Tänään vietetään Suomen ladun Nuku yö ulkona -päivää. Säätiedotus lupailee suhteellisen lämmintä säätä koko maahan, ja ainakin Kokkolassa näyttäisi olevan selkeää. Täydellinen sää riippumattoilulle! Mikäli sinulla ei ole vielä retkiyösuunnitelmia tehtynä niin ei hätää. Aina ei tarvitse tehdä viimeisen päälle erikoisia suunnitelmia, vaan yöpyä voi vaikka omalla pihalla tai lähilaavulla. 

Minulta kysyttiin vinkkejä, miten pärjätä syysyö ulkona ilman että joutuu panostamaan makuupussiin ja muihin retkeilyvälineisiin. Periaatteet syyskyisen retkiyön suhteen ovat melko yksinkertaiset. Pitää eristää maasta tuleva kylmyys, pukea riittävästi vaatetta päälle ja mennä nukkumaan energiavarastot täydennettynä. Pikkupakkasella pärjää hyvin huonommallakin makuupussilla, kun hallitsee muutaman kikkakolmosen. 

Tärkeintä on eristää itsensä maasta hohkaavalta kylmyydeltä. Nukut sitten teltassa, riippumatossa kuin taivasalla, niin kiinnitä huomiota makuualustaasi. Kaksi solumuovialustaa on mukavampi kuin yksi, mutta jos omistat ilmatäytteisen makuualustan kannattaa sen alle sujauttaa vielä edullinen solumuovi. Näin katkaiset tehokkaasti maasta kehoon hiipivän kylmäsillan. Pärjäät hyvin tavallisella ilmamakuualustalla ilman eristeitä hyödyntämällä tätä vinkkiä. Mikäli et omista solumuovia voit myös käyttää villavilttiä tai vastaavaa tiheää ja lämmintä peitettä. Erityisesti riippumatossa nukkuessa viltti on hyvä ja pehmeä eriste. 

Mikäli omistat kaksi kesämakuupussia voit sujauttaa ne päällekäin ja nukkua mukavasti kylmemmälläkin kelillä. Mikäli sinulla on vain yksi makuupussi kiinnitä erityishuomiota maaeristykseen ja ota tarvittaessa mukaan joku paksumpi viltti jonka voit heittää makuupussin päälle. Erilaiset makuupussilakanat lisäävät myös lämmittävyyttä asteella tai parilla. 

Syysyön makuupussivaatetus voi olla mitä tahansa. Yleensä jonkinlainen kerrasto on mukava , eikä sen tarvitse olla villaa mikäli et sellaista omista. Lämpimät villasukat ja pipo ovat tärkeät varusteet, ja itse käytän kylmällä makuupussissa myös lapasia tai hanskoja. Mikäli makuupussin jalkopäässä on tilaa voit sujauttaa sinne muutaman lisävaatteen ennakoimaan yöllistä vilukohtausta. Lämpimät vaatteet on kiva vetäistä päälle. 

Naisella lantionalue on sellainen joka tuppaa helposti palelemaan. Nukun itse sekä kyljellä että selälläni ja saatan pyöriä yön aikana paljon. Olen neulonut itselleni paksusta villalangasta "minihameen", joka on näppärä sujauttaa päälle ennen makuupussiin kömpimistä. Mikä tahansa vaatekappale sopii tähän käyttöön enemmän kuin hyvin, joten voit kääräistä vaikkapa untuvatakin tai viltin lantion ympärille. 

Söpöstelijät voivat yhdistää makuupussinsa tuplapussiksi, mikäli vetoketjut ovat erikätisiä. Totesin hyväksi makuupussikaveriksi myös läheisyysriippuvaisen huskynpennun, joka sukelsi talvipakkasella laavulla yöpyessämme nokka edellä makuupussiini. 

Mikäli kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei iske, niin suosittelen kokeilemaan lämpöpulloa. Perusmarketeistakin saatava Nalgenen vesipullo kestää kuumaa vettä, joten varovaisesti käsiteltynä se on korvaamattoman ihana kaveri makuupussin lämmittäjänä. Kaada pulloon kuumaa vettä, sulje huolellisesit ja sujauta pullo vielä villasukkaan ennen kunnon halausotetta. Täydellistä!

Hyvät eväät ovat vähintäänkin puoli retkeä. Retkellä maistuu yhtä hyvin sienirisotto kuin purkkihernekeittokin, ja herkulliset lätyt saa myös valmisseoksesta. Illallisen kruunaa vaahtokarkit nuotiolla ja kuuma kaakao. Muista tankata vatsa täyteen ennen nukkumista, niin keholla on jotain poltettavaa lämmitystä varten. 

Oli täysin sattumaa, että neljän luontointoilijan ja turhanjuoksijan loppukesän kohtaaminen sattui juuri Suomen luonnon päivälle. Yhtään sopivampaa hetkeä tai paikkaa tapaamiselle ei olisi voinut kuvitella, ja jopa säät tuntuivat liputtavan juhlapäivänä. 

Helvetinjärven maisemat kulminoituvat minusta Haukanhiedan valkoisena hohtaviin hiekkarantoihin ja rantakallioihin, ja toisaalta Helvetinkolun uhkaavaan kalliohalkeamaan ja mustana mököttävään Helvetinjärveen. On kuin itse Ukko olisi suutuspäissään pamauttanut salamallaan kallion halki ja muodostanut kapean järvenrantaan johtavan kurun. 

Lauantaina heräilimme kaikessa rauhassa kukin omasta nukkumajärjestelystään ja nautimme hitaan aamiaisen rantakallioilla. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin. Tarkoitus oli heittää autolle osa tavaroista, ja kävellä kevyemmillä rinkoilla Helvetinkolulle saakka. Lähdimme liikkeelle yhdentoista jälkeen ja tallustelimme helppokulkuisia pitkoksia ja leveitä polkuja muutaman tunnin matkan Helvetinkolulle.

Toki matkalla piti pysähtyä pariinkin otteeseen tuumailemaan reittiviitoitusta, ja ihmetellä että missähän kohtaa sitä nyt mahdollisesti ollaan. Kysymällä siitäkin selvittiin. 

Lopuksi haluan tietysti kiittää aivan ihania, valloittavia, inspiroivia, upeita, vahvoja ja sydämellisiä naisia, jotka jakoivat viikonlopun luontoelämyksen kanssani. Toivon että tämä retki ei jää viimeiseksi, sillä teidän seurassa akut latautuvat ja juttu luisti. Eli kiitos! <3

Lukaise myös Johannan ja Sadun tekstit meidän reissusta!

Johanna/Kantapääopistossa BLOGI, INSTAGRAM

Satu/Juoksuaskeleet BLOGI, INSTAGRAM

Hanna/Haamutus INSTAGRAM

Hirveä hiki! Tunkkaan ylös tunturinrinnettä ja haaveilen tuulesta. Koska tuntureilla tuulee aina, eikös? Sieltä se ihana hönkäys tuleekin, mutta viilentämisen sijaan se melkein polttaa ihoa. Hetkinen, ollaanko kenties Kreetalla, eikä vaeltamassa Suomen lapissa Urho Kekkosen kansallispuistossa?

Tässä asiassa ollaan aivan noviiseja. Hellevaeltamisessa nimittäin. Meidän vaellusvuosi on perinteisesti painottunut alkukesään juhannuksen tienoille kun lapissa saa vielä väistellä lumilaikkuja ja kahlata sulamisvesissä. Tai syksylle, kun kirpakka ilma on punertanut maan ruskanväreihin. Sekä toki talveen, kun kesän helteet ovat vain hailakka muisto pakkasen keskellä.

Rehelliset kesävaellukset ovat jääneet vähemmälle johtuen lähinnä mielenkiinnon puutteesta ja ötököiden paljoudesta. Ja siitä helteestä, jota osattiin kyllä odottaa muttei tiedetty näemmä ihan kaikkea. 

Kesälomavaellusta tuntui seuraavan oikein epäonnen aalto. Ruotsin runsaiden metsäpalojen vuoksi jätimme Sarekin pois suunnitelmista. Ruotsalaisilta sivustoilta sai vahvasti sellaisen kuvan, että vaikka Sarekissa kaasukeittimien käyttö olisi ollut vielä sallittua, niin vaeltajilta toivottiin retkikeittimien kotiin jättämistä. Osassa maata kaasukeittimet oli kokonaan kielletty. 

Aikataulujen muuttumisen takia meidän kolmen hengen tehotiimi supistui kahden hengen pariskuntareissuksi. Oli vakavaa sairastapausta ja muita terveysongelmia, hajonneita varusteita, metsäpaloja, ukkosmyrskyjä... Alkuvalmisteluiden vaikeus imi meidät kuiviin jo ennen reissua, joten mietittiin paketti uusiksi ja paljolti säiden takia suuntasimme tuttuun ja turvalliseen paikkaan, eli Urho Kekkosen kansallispuistoon. 

Aivan. Joku tarkkasilmäinen ja hyvämuistinen lukija saattaa hoksata, että tässähän mennään jo kolmatta reissua samaan osoitteeseen tämän vuoden aikana. Kokonaismärää kyseisessä paikassa alkaa hipoa jo kymmentä kertaa, eli voidaan jo puhua aktiivikäyttäjästä. Tai jonkinlaisesta ongelmasta? 

Vaellus helteellä käsittää aika lailla samat ongelmat mitä kotipuolessakin. Päivällä on niin kuuma, että hengittäminenkin käy työstä. Yöllä on niin kuuma, että vaatteetkin on liikaa - puhumattakaan makuupussista (joka oli meillä tietysti 3-vuodenajan mallia). Terveisin, ylivarustautujat. 

Helteillä erityisesti kesäaikaan on aina mahdollista kääntää vuorokausi ympäri ja kävellä yöllä kun on viileää. Lapin yöttömän yön aikaan vaeltaminen on hieno kokemus, joka kannattaa testata! Miinuksena iltapuolella polttiaiset ja muu lentävä eliöstö ovat aktiivisimmillaan.  

Me arvostimme yöunia niin paljon, että valitsimme nukkumisajankohdaksi kutakuinkin siedettävät yölämpötilat ja vaelsimme päivällä sen minkä pystyimme. Normaali päivärytmi alkoi seitsemän aikaan, kun söimme aamupalat ja lähdimme kahdeksan kieppeillä liikkeelle. Silloinkin oli jo kuuma, mutta lämpötilat pysyivät siedettävinä lounasaikaan saakka. Siinä kohtaa tähtäsimme yleensä johonkin tuvalle, jossa vietimme päivän kuumimmat tunnit suojassa auringolta. Reilun kolmen tunnin lounaan ja lukuhetken jälkeen jatkoimme matkaa hissukseen. 

Vettä kului paljon, ja osassa vesistöistä veden lämpötila oli juomisen kannalta epäilyttävän korkea. Ensimmäistä kertaa kaipasimme vedenpuhdistukseen tarkoitettua laitetta. Onneksi mitään vatsaongelmia ei ilmennyt vaikka otimme vettä aina kun sille oli tarvetta. Vettä kului vähintäänkin 0,5 litraa tunnissa. 

Helteellä on tärkeää kiinnittää huomiota suolojen saantiin. Suolaa voi ripauttaa suoraan vesipulloon tai nauttia se suolatabletteina. Me syötiin niitä aivan riittävästi Pallas - Hetta -juoksukisassa. Vaelluksella maistuikin suklaan sijaan sipsit ja suolakeksit. Suolapähkinät ovat myös erinomainen energianlähde. Iltaruokina upposi myös suolainen, esimerkiksi peruna-feta-soijachorizo -paistos. 

Hikoillessa jalat ovat kovilla, kun nahkaisissa vaelluskengissä ei paljon ilma kierrä. Itsellä toimii hyvin tuplasukkasysteemi, jossa alimmaisena oli ohuet merinovillasekoitesukat ja päälimmäisenä hieman paksummat samanlaiset. Tauoilla otin aina kengät pois ja asettelin sukat rinkan päälle kuivumaan. Ostin ennen reissua kevyet Haltin sandaalit joita testailin perinteisten crocsien vaihtoehtona. Todella hyvät ja toimivat sekä oleskeluun että vesistöjen kahlaamiseen. 

Vaatteissa hyvä systeemi oli kevyet ulkoiluhousut ja merinovillainen t-paita. Paita ei haissut tippaakaan koko reissun aikana ja tuntui kävellessä siedettävältä. Alusvaatteet toimivat samalla uima-asuna kun pyrin kastautumaan vähintäänkin kaksi kertaa päivässä. 

Tällä kertaa ei ollut kyse kilometreistä tai edes tiettyjen paikkojen näkemisestä. Oltiin vain hetkessä, yhdessä, kahdestaan ja nautittiin maisemista ja upeasta luonnosta. Oltiin hiljaa tai pelattiin eläinpeliä (kiitos siitä P ja S!), lueskeltiin paljon ja uitiin aina kun oli mahdollista. Siitä oli kyllä suorittaminen kaukana. 

Jännitin edellisellä vaelluksella oireillutta akillesjännettä, joka ei onneksi äitynyt kipuilemaan. Tomilla oli valitettavasti polven kanssa ongelmia, joten kevennettiin siitä syystä reittisuunnitelmia. 

Reitti kulki Kiilopää-Rautulampi-Lankojärvi-Porttikoski-Sotavaaranoja-Maantiekuru-Luiro-Tuiskukuru-Salonlampi-Suomunruoktu-Kiilopää. Suunnitelmissa oli kävellä Paratiisikurun läpi Sokostille, mutta katsottiin paremmaksi säästää polvea loppumatkalle ja ottaa muutenkin rauhallisemmin helteistä johtuen.

Minut yllätti myös helteen rasittavuus ja sen aiheuttama yleinen väsymys. Yöunien laatu ei ollut sitä mihin on tottunut koska yölläkin oli tosi kuuma, ja päivällä helle imaisi energiavarannot vähiin. Jalat olisivat jaksaneet kulkea, mutta muuten väsytti yllättävän paljon. 

Matka tuntui juuri sopivalta ja reitti sopi hyvin sen hetkiseen olotilaan. Oltiin molemmat samaa mieltä, että nyt ei kaivannut niitä haasteita vaan rentoutumista luonnon keskellä. Vaelluksilla kannattaakin jättää varaa suunnitelmien muuttamiselle ja yllätyksille. Muutoksia voi aiheuttaa sää, terveydelliset ongelmat tai vaikkapa fiilis. 

Kaiken kaikkiaan oltiin tyytyväisiä meidän kesäreissuun, vaikka mentiinkin suunnitelmista poikkeavalla kaavalla. Toivottavasti saadaan toteutettua porukkareissu Ruotsin jylhiin maisemiin lähiaikoina! Nyt keskitytään nauttimaan kesästä, ja parin viikon päässä häämöttävästä minivaelluksesta mahtavassa seurassa!