Takomorunnersin bloggaajien tämän kuun kirjoitushaasteena oli TBT:n hengessä palata miettimään menneitä ja sitä itselle tärkeintä muistoa juoksun parissa.
Minun juoksukisainnostukseni syttyi Kokkola Cityrunilla useita vuosia sitten. Homma alkoi ihan vitsillä 7 km:n kävelysarjasta, jossa pukeuduimme hassusti ja hulluttelimme matkan milloin hölkäten ja milloin kävellen. Tärkeintä oli pitää hauskaa kavereiden kanssa ja nauttia riehakkaasta tunnelmasta.
Vähitellen homma muuttui tavoitteellisemmaksi, ja ensimmäinen puolimaraton alkoi kiinnostaa. Tuttu ja turvallinen KCR tuntui täydelliseltä tapahtumalta sen toteuttamiseen. Oikeanlainen treenaaminen oli vielä hakusassa mutta intoa löytyi kovasti. Muistaakseni juoksin yhden yli 20 km:n lenkin (vahingossa) ennen kisaa mutta muuten kilometrit pysyivät varsin maltillisina. Puolimaraton jännitti hirveästi, mutta lopulta juoksu sujui hienosti ja maalissa oli ihan huikea fiilis. Jäin kerrasta koukkuun.
 |
| Ekaa puolikasta hakemassa! Mahtavaa jakaa tällainen kokemus rakkaan ystävän kanssa. |
Kokkola Cityrun on tapahtumana sopivan leikkimielinen ja pilke silmäkulmassa. Se sopii ihan jokaiselle. Ei tarvitse tuntea olevansa valmiiksi hyvä juoksija jotta voisi osallistua vaan KCR:lle voi tulla ihan kaikentasoiset harrastajat. Mitalikähinöillä on omat ottajansa ja perää pitävät kävelijät. Siihen väliin mahtuu sunnuntaihölkkääjää, ensimmäistä kertaa juokstutapahtumaan osallistujaa ja tavoitteellisempaakin harrastajaa. KCR:n tietävät kaikki ja melkein jokaiselta työpaikalta on mukana oma joukkuueensa. Kannustaminen reitin varrella on huikeaa ja poppi soi joka kulmalla.
 |
| No nyt on kova! Kyttä ja rosvo (mun ihanan heittäytyvä pikkuveli) Kokkola Cityrunilla vuonna 2012. Kyllä. Juoksin koko kisan nahkatakissa. |
Lähetä kommentti